Haastetta itselle mokkanahan muodossa!

Sain ystävältäni todella mielenkiintoisen "haasteen", tehdä vanhasta karmeasta jotain uutta ja käyttökelpoista hänelle.
Vaikka tehtävälleni sain laajalla aikahaarukalla 2-3:kin vuotta, mutta sen verta kutkutti päästä haastamaan itseään, että suoriuduin tehtävästä kahdessa illassa.

Taaskaan en tajunnut ottaa kuvaa lähtökohdasta, mutta siis sain ystävältäni hänen äitinsä vanhan KARMEAN kasarityylisen mokkanahkapaloista kootun lepakkohihaisen paidan / muodottoman säkin. Helmassa oli violetti resori, pääntiellä viininpunainen, toisessa hihassa okran värinen ja toisessa ruosteenoranssi...kuulostaako kauniilta ?? :)

Tästä lähtökohdasta piti siis lähteä työstämään jotain, jota voisi vielä käyttää...kun tuo vaatekappale on jostain kumman syystä lojunut kaapin perukoilla moooonta, mooonta vuotta!!

Aloitin purkamalla vaatteesta resorit ja vuoren pois ja ratkomalla sivusaumat auki, sitten sen kummemmin kaavoja miettimättä piirrustelin ystävän paidan mukaan liivimekon muotoja mokalle ja harrastin leikkaa,liitä,leikkaa,liitä showta jotta sain helmaan reilusti lisää pituutta. Paita tuli käytettyä kahta kämmenenkokoista palaa lukuunottamatta ihan kokonaan.

Haastetta tässä minulle oli se, etten ole tuollaista "halkioon"laitettavaa vetoketjua ikään ommellut, enkä myöskään kyllä kokonaan vuorisilkillä vuoritettua liivimekkoakaan...tässä siis edettiin ihan mutu-tuntumalla..."jos tuosta vähän noin ja tuosta noin..."

Helman jouduin huolittelemaan resorikaitaleella, koska mekon mitta oli edelleen niin nafti, ettei siitä voinut yhtään mitään kääntää, eikä mokkaa ollut enää riittävästi jäljellä...samalla helmaan tuli mielestäni mukava hieman pussittava muoto.  Suurin työ kuitenkin taisi olla vuorisilkin ompelu kiinni käsin, ompelin siis vetoketjun kohdilta ja helmasta vuoren käsin kiinni.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka alkuun epäilin kovin mitä tuleman pitää. Liivarista tuli passelin kokoinen päällä, pukeminen ja riisuminen kyllä on hiukka taiteilua, eli takana olevan vetoketjun olisi pitänyt olla pidempi :)   Ompelukonekkin jaksoi tämän työn paksuista kohdista huolimatta hyvin hoitaa, vain 1 neula katkesi :)  Toivottavasti pääsisi käyttöön myös uudella omistajallaan, koska itse ainakin tykästyin tähän kovin.

Vielä jotain joululahjoja...

Nyt uskaltaa päivittää loputkin joululahjat ihan kuvina blogiin astikin, kun joulu on onnellisesti ohi ja lahjat löytäneet saajilleen :)

Tumppuja ompelin tänä vuonna pukinkonttiin useammat, harmikseni olin vaan hävittänyt johonkin loistavan kaavan jota käytin näiden tumppujen ompeluun ja jouduin piirtelemään summissa kaavat jo ommeltujen tumppujen mukaan, mutta tuli kuitenkin hyvän malliset; istuvat ja sopivan pituiset.

Kaikissa päällinen trikoota ja sisällä microfleeceä, on muuten lämpimät!!

Oma äitini oli toivonut lahjaksi valurautapataansa käsikahvoihin suojuksia, jottei aina ajatuksissaan nappaa paljain käsin kiinni kuumenevsita kahvoista, lisäksi ompelin vielä kannen aukaisua varten tuollaisen sievän "tötterön".

Päällinen puuvillaa, sisäpuoli patalappuvanua, kaavoja ei ollut, vaan summissa toteutettu.

Miehen mummalle maalasin parit pannunaluset. Nämä on maalattu posliinimaaleilla autotallista löytyneille kaakeleille, pohjaan liimattu ohutta vanerilevyä ja paksua huopalevyä, ei sitten kolautettaessa halkea laatta samantien. Katsotaan kuinka toimii käytössä, lähinnä mitä tuo kuva tykkää mahdollisesta kuumasta kattilasta (onhan nämä värit toki jo uunissa "polttamalla" kertaalleen kiinnitetty)

Rakkaille ystävillemme/esikoisen kummeille/kuopuksen kummin vanhemmille/ miehen velipuolelle vaimoineen (tärkeillä ihmisillä on monta nimitystä :) )  maalasin lahjaksi viinilasit aiemmin maalattujen jo särkyneiden tilalle.

Näiden lisäksi pukinkonttiin eksyivät siis aiemmin esittelemäni applikoidut vaatteet: täällä ja applikoitu kietaisupyyhe: täällä.  Pyyhe ainakin oli mieleinen, koska veli tilasi niitä 4kpl lisää :)

Nyt se olisi Joulu sitten käytännössä ohi, ja voisi alkaa rauhallisella aikataululla ompelemaan jotain uutta, mutta ei ainakaan vaatetta omille lapsille, koska pukki toi niin hirveän kasan ostovaatetta ipanoille, ettei äitin ole tarvis mitään nyt ommella. Mutta mitäs jos alottaiskin ensi joulun lahjojen teon jo nyt, niin olisi KERRANKIN ajoissa valmis...ehkä...  :)

Viimehetken paniikki ompelus...

Vaikka mä joka vuosi päätän olla ajoissa liikenteessä joululahjojen suhteen, niin kummasti ne silti jää aina roikkumaan sinne viimetippaan...

No, nyt sitten viimehetken paniikkiompeluksena tein tällaisen lannepyyhkeen (vai mikä se nimitys on?) omalle isoveljelleni jolle en mitään muutakaan lahjaa keksinyt. Saas näkee tuliko koon suhteen ees sinnepäin kun on ihan mutu-tuntumalla kasattu sen mukaan mitä kahdesta (uudesta) pyyhkeestä materiaalia riitti.

Kiinnitys tarralla, takana leveää napakkaa kumpparia, tasku piti olla tietenkin, mahtuu jopa vaikka sen sauna-olusen sujauttaa taskuunsa :) Viimehetken päähänpistoksena applikoin tuommoisen "No Fear" merkin helmaan...ja oli kyllä niin vihoviimeinen idea jotta...kuvahan itsessään on simppeli, mutta tuommosen ison pyyhemöykyn pyörittely ompelukoneessa ei ollut ihan niin simppeliä :)

Toivottavasti pääsee käyttöön...oma mies ainakin tykästyi tähän kovasti ja tilasi itselleenkin samanlaisen...ehkä sitten ensi jouluna, nyt ei enää mitään uutta aloiteta ...

Kun lapsi tarpeeksi kauan haluaa niin...

Oma poika on jo lahja-applikoinneista lähtien hokenut, että miksei äiti hänelle tee hienoa paitaa...no pakkohan se oli sitten ryhtyä taas siihen ei niin mukavaan applikointiin :)

Kuvaksi valikoitui yhteistuumin Lego Ninjago, minä en niistä muuta ymmärrä kuin sen että huokailin taas, että eipä ole simppelein mahdollinen kuva valinta ...

Ei muutakun tuumasta toimeen, olin pilkkonut lahjapaidasta jääneen kankaan lopun jo valmiiksi pojalle paidan palasiksi ja päätin kuvan siihen sitten "läntätä" applikointi sujui suht harmittomasti ja valmistuikin lankojen päättelyä vaille jo neidin päiväunien aikana. Loppuun paidan kasasin sitten seuraavana päivänä päikkäriaikaan.

Jos sitten ehtisi viimeistelemään loput jouluompelukset...ei tule kiire ei!! Ei tulisi muuten, mutta isäntä on reissuhommissa ja näin yksin arkea pyörittäessä ei tuota ompeluaikaa, eikä sen puoleen jaksamistakaan tunnu oikein piisaavan!

Esikoisen tarkka piposuunnitelma...

Eilen aamulla kohta 5-vuotias esikoiseni sai tarkan vision haluamastaan lämpöisemmästä piposta, ja kaikki tämä visiointi tietysti juuri silloin kun olisi ollut kiire lähteä kerhoon :)

Niin tarkkaan oli toinen kuitenkin värit ja kaikki valmiiksi miettinyt, että pitihän sellainen pipo ilta-aikaan pikaisesta lapselle ommella. Oikeasti tähän olisi pitänyt tulla taakse vielä possu-kuninkaan kuva, mutta sain armoa sen verran, että possu-pipon voi sitten tehdä kokonaan omanaan :)

Malli on summissa saksittu ja mutu-tuntumalla vielä vähän kavennettu ja illalla sitten jäin jännittämään hukkuuko poika aamulla pipoonsa, mutta siitähän tulikin ihan passelin kokoinen. Kuvissa näyttää jotenkin kovin hassun malliselta, mutta on sellainen päältä hieman lörpöttävä malli.

Kovin oli käyttäjä mielissään uudesta hatustaan ja kelpasi päähänkin samantien laittaa :)

Kummilasten lahjatoiveita!

Sain omalla tavallaan hirveän / hirveät joululahjatoiveet ihanaakin ihanammilta kummilapsiltani... hirveät siksi, että applikointi ei kuulu mun suosikkipuuhiin tällä hetkellä. Lykkäsin toteutuksen aloittamista, koska inspis näihin puuttui kokonaan, mutta sitten aloin ajatella asiaa JÄRJELLÄ! Hei vau, ihan huippuhienoahan se on, että lapsoset kelpuuttavat ja pyytävät minua ompelemaan heille...siitäpä se toteutuskin sai pontta valmistuakseen :)

Kummitypy halusi velourisen tunikan (voi ei, mä inhoan velourin ompelua...) jossa olisi kuvana joko Helinä Keiju tai joku Little Pet Shop hahmo ja värinä piti tietenkin olla PINKKI!  Tämän kanssa päätin päästä helpommalla ja valitsin kuvaksi simppelin Pet Shop-hahmon.
Omat kangasvarastoni eivät sisältäneet velouria joten kipaisin kangastukkuun nopeasti ostoksille. Tunika on piirrelty jotain paitaa apuna käyttäen, koko on noin 98/104. Hihoihin laitoin resorit jotta antaa hiukka pidemmän käyttöajan vaatteelle. Resoreiksi en uskaltanut laittaa muuta kuin pinkkiä, ettei jää siitä syystä käyttämättä, itse olisin muuten laittanut vaalean lilan tai ponin harjasta löytyvän mintun.

Kummipoika taasen on mahdoton Super Mario fani ja kaupasta ei kuulemma ole oikein niitä vaatteita löytynyt, joten Mario-paita oli siis toiveissa. Kokona piti olla 134cm, ja taas sain todeta ettei mun kangasvarastot tarjoa niin isoon paitaankaan riittävästi kangasta, kun omat lapset käyttää vielä niin paljon pienempia vaatteita ja kankaita olen tilannut niihin riittäviä määriä...uudelleen Kangastukkuun siis: ja siellähän ei sitten juurikaan vaihtoehtoja 8 vuotiaan pojan paitaan ollut, joten tämä vihreä tähti-trikoo sai kelvata. Mieluisin kuva olisi ollut Luigi, mutta paidan pohjavärin takia tein kompromissin ja valitsin Marion, toivotavasti kelpaa kuitenkin. Paidan kaavan nappasin lennosta OB 1/2012 Formal Or Fun, koot olivat 128cm asti, tein siis leveyden 128cm (ilman s.varoja, koska saaja on todella hoikka) ja lisäsin helman ja hihan pituudet vastaamaan 134cm paitaa. Värejä sai kuulemma olla, joten laitoin sitten reippaasti kirkkaat resoritkin.

Kuva olisi saanut olla mielestäni isompikin, mutta A4:selle ei tämän suurempaa mahtunut tulostamaan

Ensimmäistä kertaa tein kaikki kuvat velour-tilkuista ja oli kyllä helpompaa applikoida kuin trikoon kanssa, tikin saa helpommin siistiksi, tosin palojen kiinni silittäminen oli musta hankalampaa kuin trikoon kanssa

Nyt ei kyllä taas tee hetkeen mieli mitään applikoida, tosin surku tuli kun oma poika kaihoisasti katseli vaatteita ja kyseli, koskahan se äiti mullekkin tollasia kuvia ompelis...

Jälleen siilejä, tällä kertaa vihreänä!

No nyt on siili-trikoot ommeltu loppuun viimeistä palaa myöten, tämä oli kangas joka tuli käytettyä loppuun todella tarkasti, jäljelle jäi vain pientä silppua...itseasiassa tätä vihreää minulta jäi uupumaan neidin hamosesta puolikkaan helmasuikaleen verran, mutta lähestyin Mussukoita sähköpostilla ja sain kuin sainkin ostettua itselleni tuon pienen uupuvan palasen verran kangasta lisää...Kiitos Mussukoiden Katille kangaspalan äärettömän nopeasta postituksesta <3

Pikkuneidin hamoseen kokeilin ensimmäistä kertaa Ottobren 1/2011 Petit Fèe kaavaa, jota olin ihastellut PikkuHoon-blogissa. Olin piirtänyt kaavat jo aiemmin leveys 74cm ja pituus 80cm, leikkelin kappaleet ilman s.varoja, mutta pituuttahan jo aikaa sitten piirrettyihin kaavoihin olisi saanut ottaa sitten lisää, leveys oli helmassa silti runsas, joten omaan makuun sitä taas olisi voinut vieläkin kaventaa...tosin kaava oli tarkoitettu paksummalle matskulle kuin trikoo, joten lopputulos voi olla siitä syystä toisenlainen.

Ihan ilman ongelmia ei tämäkään ompelus sujunut, multa puuttui osa ompeluohjeista ja homma tyssäsi, sain kuitenkin ohjeet ihanien ihmisten avustuksella facebookin ompeluryhmässä...mutta englanniksi...ja yrityksistä huolimatta en ymmärtänyt ohjeita niin hyvin, että olisin ymmärtänyt mitä pitää tehdä...kunnes sain PikkuHoolta suomenkieliset ohjeet, jonka jälkeen homma selkisi heti! Seuraava harmaiden hiuksien aiheuttaja oli napinlävet, ompelukone ei vain suostunut yhteistyöhön kun vasta miljoonannen yrityksen ja erehdyksen jälkeen :)

Napit näyttävät kuvassa mustlta, mutta ovat kyllä ruskeat :) Arvon vielä vaihdanko tilalle valkoiset napit..

Malli näyttäisi olevan mukava ja helppo päällä, eikä häiritse leikkejä

Henkselit laitoin resorin alle, vaikka ohjeessa ne tulevat päälle, siistimpi minusta näin, eikä vedä hamekangasta kurttuun

Tämä hamonen kaipasi seurakseen pitkähihaista valkoista paitaa ja sellaista ei kuvaushetkellä kaapissa ollut...niin se piti hetimiten ommella :)

Ihan kokonaan valkoista paitaa ei meillä tulisi käytettyä, joten oli pakko pikaisesti piirtää ja "puukottaa" sabluuna ja lopputulos oli:

Ja vielä tarvittiin tietenkin pitsileggarit!!!

Esikoiselle sitten ihan "tylsästi" vaan peruspertsaa, jossa ihanaa kuosia näkyy mahdollisimman paljon...

Tämän kankaan ompelusta jäi hyvä mieli, ihan jo vaikka pelkästään sillä, että se tuli käytettyä tarkoin loppuun viimeistä "silppua" myöten :)

Ihanaakin ihanammat siilit!!

Rakastuin ihan täysin tähän Mussukoiden valmistamaan ja PaaPii:n suunnittelemaan siilit trikooseen, jotenkin vaan ihana kuosi ja todella kauniit syksyiset värit. En osannut päättää pidänkö vihreästä vaiko oranssista enemmän, niimpä hankin palaset molempia.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä vihreästä esikoiselle vaatetta (ihan mahdoton vihreä fani) ja oranssista sitten pikkuneidille (jotta voivat sitten tulevassa valokuvauksessa samistella vierekkäin) mutta koska kangasta jäi ompeluksista mukavasti yli, tei molemmille vihreät vaatteet ja oranssit vaatteet. Ihastuin tuohon oranssin kauniiseen sävyyn ihan hirmuisesti ja siitä olisi ihana tehdä itsellekkin vaate...

Tässä nyt sitten nuo oranssit valmistuneena (vihreät odottelee viimeistelyjä):)

Pikkuneidille pussihelmainen tunika taskuilla ja pitkillä hiharesoreilla, alkuun suunnittelin tähän nappilistaa, mutta en halunnut sitten katkaista tuota keskellä menevää siili-linjastoa :) Jahka löydän sopivaa silkkinauhaa laitan ylimmälle siilille pienen rusetin päähän. Kaava on oma piirros yhdistellen useampaa eri kaavaa.

Sellaisia kuvia jossa tuo tunikan malli tulisi kivasti esiin on tästä ikiliikkujasta mahdoton saada, pitäisi olla kamera joka napsii kuvia taukoamatta jotta eden yksikin onnistuis....mutta hei, mun kamerassahan pitäs olla sellanen ominaisuus :) testiin siis.

Tunikan kanssa olis tarkoitus tehdä ruskeasta läpinäkymättömästä pitsistä leggarit, ne on vielä tekovaiheessa kun ompelen ensin kaikki samanväriset pois ennen kuin vaihdan saumuriin langat

Pojalle sitten tällainen valenappilistallinen peruspaita. Kangas ei riittänyt enää hihoihin, eikä laatikossa ollut mitään sopivaa hihakangasta, joten kaivoin tuommoisen hiukan väärää sävyä olevan oranssin trikoon ja leikkelin sabluunan ja töpötin kangasvärillä hihakankaat paremmin paitaan sopivammaksi. Resorit hihoihin, koska muuten pituus ei olisi riittänyt.

Kaavana Monster Car T-paita pitkähihaiseksi muokattuna...ja kuten huomata saattaa ei tuokaan kaava tälle kuikelolle mikään kauhean slim fit ole vaikka kaava ja käyttäjäkokemukset niin väittääkin...tykkään kuitenkin että kaava on meille oikein passeli pienillä muokkauksilla.

Ajattelin ensin ettei vihreä fani kelpuuta tätä päällensä, mutta nuo napit saivatkin valtavan ihastelun osakseen :)

Olen tässä lähipäivinä tuskaillut korjausompelujen parissa, en kertakaikkiaan käsitä miten tuo isompi lapsi riisuu vaatteet päältään kun ompeleet katkeilee joka toisesta vaatteesta, oli kyseessä sitten itse ommeltu taikka kaupan vaate. Milloin on helman tikkaus purennut, milloin hihansuun tikkaus...saumat kyllä kestää mutta nuo tikkaukset ei... Kaksoineula ommel on sen näköistä kun kuuluukin olla mutta ei vaan kestä meillä käytössä satavarmasti. Siksipä tein tähänkin paitaan helmakäänteen ompelukoneen koristetikkauksella enkä kaksoisneulalla. Ja hihoissa aion alkaa käyttämään resoreita, koska nyt kolmeen kertaan hihansuun kaksoisneulaompeleet korjanneena tajuan etteivät ne kestä meillä käytössä :( Harmi, sillä omaan silmään resorit hihoissa eivät ole niin kivat kuin käännetty hihansuu...vai kestäisiköhän resorikanttaus hihansuun jatkuvaa ylös repimistä käsipesujen takia paremmin?

Olipahan taas pitkä pohdinta....nyt viimeistelemään vihreitä siilejä :)

Voittokankaan suunnitelmallinen silppuaminen

Voitin suureksi hämmästyksekseni PaaPii:n järjestämässä kilpailussa oliivinvihreää Linnunrata-jerseytä. Olin himoinnut tätä kangasta siitä saakka kun se tuli myyntiin, mutta en vain raaskinut sitä itselleni tilata. Oliivinvihreä väri on minun yksi kestosuosikki ollut jo monta monituista vuotta ja tykkään muutenkin kankaan kuosista. Kesällä tein itselleni tunikan jäänsinisestä Linnunrata-jerseystä, kuva löytyy täältä .

Mulla oli selkeä visio mitä aion ommella voittokankaasta, mutta toteutus antoi odottaa itseään, koska en TAASKAAN löytänyt mistään oikean sävyistä resoria, tuo oikein tummanruskea resori tuntuu olevan jotenkin ylimaallisen vaikeaa löytää, kaikki ruskeat tuntuvat olevan väärän värisiä. Kangastukusta sitten vihdoin löysin poistopalasen riittävän tummaa resoria ja ompelut pääsivät aluilleen.

Kaavapohjana käytin taas tuttua ja turvallista Onion-2035-kaavaa, jätin vain poikkisauman tekemättä, koska en halunnut katkaista kuviota (kohdistus kun ei ole oma vahvuuteni..) enkä sitten alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta lisännyt edes framilonia rinnan alle. Hihat tein vajaamittaisina ja kanttasin hihansuut resorilla. Olen todennut, että vajaamittaiset hihat ovat näppärämmät kun aina muuten hihoja saa tiskatessa yms. kiskoa ylöspäin. Taskut toki piti saaha pikkutavaroiden säilömiseen. Pääntielle ja taskuihin käytetty samaa ruskeaa pitsiä kuin tässä pivitunikassa. Jottei kaikki tunikat olisi aina samanlaisia niin laitoin helmaan leveän kuminauhan saamaan pientä pussiefekstiä aikaiseksi.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, kangas on ihan IHANAA!! Lisäksi tein vielä pipon itselleni Moda-lehden kaavalla (sama kuin täällä) ja lapaset silppupaloista.

Tässä kuvassa näkyy parhaiten tuo pussihelma-muoto ja taskutkaan ei oikein sovituskuvissa näy..

Tämä ryppypipo on siitä kiva, että ryppysauman voi sijoittaa päässään mihin haluaa ja sillä saa piposta aina hieman erinäköisen, itse tykästyin pitää saumaa tässä suoraan keskellä :)

Oman käden koon mukaan lapaset, kaavaan otettu mallia täältä

KIITOS PAAPII DESIGN IHANASTA KANKAASTA <3

PIENI VAUVALAHJA..

Pojan kerhokaverin perheeseen syntyi muutama viikko sitten poika-vauva ja halusin perhettä jollakin tavalla onnitella. Mitään suureellista en aikonut ommella, koska olemme kuitenkin enemmän "hyvän-päivän-tuttuja". Selasin lehtiä ja pohdin jotain simppeleitä vauvanvaate-kaavoja tai jotain jumpsuittia tms. Mutta koska en oikein osannut päättää/ tietää minkälaisia ja värisiä vaatteita he tykkäävät käyttää, hylkäsin kaikki vaateideat...ja perheessä jossa on ennestään jo kaksi lasta, riittää pieniä vaatteita varmasti yllin kyllin.

Päädyin sitten tekemään nämä Moonboots-töppöset, jotka löytyvät OB 6/2010 lehdestä.
Minulla ei ole tuota kyseistä lehteä ja piirrettynä oli vain koko 18, jonka olin joskus aikonut tytölleni tehdä, siispä sillä koolla lähdettiin liikenteeseen, pienentelin kaavaa summanmutikassa mutu-tuntumalla hiukan sieltä täältä.

Töppösten päällisosa on trikoota ja vuorena on polarfleeceä, koska mulla ei ollut ohjeen mukaista levyvanua, tai oli levyvanua, mutta niin hurjan paksua, etten usko sen taipuvan näin pieniin töppösiin. Nämä olivat ihan simppelit ommella, kun vaan hoksasi että miten päin kappaleita kannattaa ommella jotta on helpoin saaha siistiä jälkeä.

Etenin ihan ohjeen mukaan, taakse laitoin "ripustus-lenkit" hiukan erilailla jotta sain kumilangan kulkemaan omasta mielestäni kauniimmin ja myös kiristämään töppösiä tasaisemmin, jotta jalassa pysyminen olisi taattu.

Luulen, että isot nämä ovat yhä, mutta pääsevät sitten varmaankin keväällä käyttöön, ja nythän tänne mahtuu sujauttaa vielä villasukka alle. Ennemmin isot kuin jo valmiiksi pienet. Täytynee vielä pienet tumput samaa sarjaa tekaista.

Juu, olisihan tossuista voinut nuo fleece-nöyhtät putsata pois ennen kuvausta...nooooh...  :)

Kyllä; se on PINKKI...!!!

Halusin kokeilla itselleni hupparin tekoa (jollain muullakin kuin Onioniin lisätyllä hupulla)...Ottobressä 4/2013 oli Pentagram-huppari josta päädyin ottamaan mallia omaan versiooni.

Hupparista tuli PINKKI (joka ei kyllä ole ikinä mun vaatekaappiin istunut) mutta kun se oli ainoa college jota tähän hätään kaapissa sattui olemaan. Tuokin college on aiemmin ollut vaaleankeltainen, joku ikivanha perintöpala, jonka olen värjännyt pinkiksi ajatuksena harjoitella neidille jonkun sortin haalarin tekoa...kyllä siitä vielä neidillekkin jäi riittävästi :)

Koska tuo maaginen pinkki ei tosiaan ole ihan meikäläisen lemppariväri, niin koitin lisätä mustaa niissä määrin kun se nyt helposti onnistui.

Muutoksena kaavaan siis tein erilaiset taskut ja vuoritin hupun, enkä myöskään kantannut huppua resorilla vaan käänsin tuon vuoritrikoon näkymään hupun reunassa kuin olisi sillä kantattu, sekä laitoin resorit hihansuihin. Helmaan pituutta lisää 13cm sisälsi käännevaran ja hihoihin lisää 5cm + resorit. Kokona 170cm ilman s.varoja.

Jotain extraa piti vielä saaha, niimpä tursotin suoraan kankaalle muurahaisen muotoon Marabun transfer-textil-coloria, joka on siis tarkoitettu ensin kalvolle tehtäväksi ja siitä siirrettäväksi vaatteeseen. Mulla ei kuitenkaan nyt niitä tuohon passaavia kalvoja ollut ja tavalliselta kalvolta tuo ei näköjään irtoa, siispä kaksi muurahaista päätyi roskikseen, täytyy niitä vielä pari tehdä lisää puseroon kävelemään jahka ennättää...

Muurahainen on tässä kuvassa vielä silittämättä, pinta muuttuu hieman sileämmäksi silityksen jälkeen...

Vaihtokauppaa...

Mun äitee on ihan hirmu neulomisen kanssa, se suhauttaa sukkia tuosta noin vaan suitsait sukkelaan yhdessä illassa. Sillä on aina laatikko pullollaan valmiita sukkia, joita on vaan ajan kuluksi neulottu ja sieltä voi sitten tarpeen vaatiessa napata sukat mukaansa. Äitee neuloo kyllä kaikkea muutakin, mitä nyt vain tohtii kysäistä...joskus on joutunut ihan vallan toppuuttelemaan että eihän esim. sukkia ehdi siihen tahtiin käyttää mitä niitä valmistuu :)

No nyt olen äiteeltä tilannut useamman parin nättejä sukkia omiin tarpeisiini (lue: lahjoiksi eteenpäin annettavaksi) ja halusin jollain tavalla kiittää moisesta viitseliäisyydestä.
Siksipä tein äitille kiitokseksi pipon ja lapaset, molemmat kaavat minulle uusia tuttavuuksia ja nämä olivat vähän niinkun harjoitusvedokset..

Pipon kaava on Moda-lehden ruttupipo  ja lapasten kaava ja ompeluohjeet löytyvät MADE BY PITSI:n blogista. Huom!! Kaavaa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Kiitos Sinisen talon neiti mainiosta kaavasta ja ompeluohjeesta!! Ps. Sinisen talon neiti kirjoittaa tätä nykyä blogissa http://mallikelpoinen.blogspot.fi

Samassa postauksessa esittelen teille ihan muutamat äiteen neulomat sukat ja yhden ihanan tuunauksen :)

Tässäpä nää tumppuloiset. Päällinen ihan vaan trikoota ja vuorena mikrofleece, omaan käteen hiukka pitkät, äiteelle ihan sopivat

Modan ryppy-pipo, kaksinkertaista trikoota, napeissa tuollainen hopeinen reunus. Kuva ei oikein anna oikeutta, malli oli oikein kivan näkönen äiteen päässä. Trikoo on jotain Nanson tuotantoa, tein tästä samasta äidille jokunen aika sitten liivihameen ja kankaan rippeet jäi sitten mulle.

Äiteen neulomat "converse"-sukat :)

Äiteen neulomat palmikkoneule-sukat

Äiteen neulomat pitsisukat

Äiteen tuunaama pieni puuarkku...tää on siis mun lehtiroskis joka on saanut vuosien mittaan erinäisiä maalikerroksia päällensä, nyt se sai päällensä sanomalehtisuikaleita decoupage-lakalla kiinnitettynä. Tästä tuli HIENO!

Tällaista vaihtokauppaa siis tällä erää :)

Pakko-pulla-ompelus...

Mun on jo pitemmän aikaa pitänyt ommella pojalle uudet kerhotossut edellisten (TÄÄLLÄ) pieneksi jääneiden tilalle. Meillä on esikoisella joku hirmuinen robotti-kausi tällä hetkellä menossa, joten pitihän tossutkin sitten robotti-aiheisena tehdä.

Aikaisemmin olen ommellut tossuja vain nahasta, mutta nyt ajattelin kokeilla niiden tekoa trikoisena. Trikoon nurjalle silitetty joustamatonta puuvillan tapaista tukikangasta, pohja on mokkanahkaa miehen papalta perintönä saatua. Saas nähä kuin kestää trikoo menossa mukana....

Kaavapohjana käytin jälleen Marian Ateljeen tossukaavaa, jota tosin sitten ompelun edetessä jouduin muokkailemaan useampaan kertaan...tossuista olisi tullut ihan järjettömän leveät ja kaventelin pohjaosan pojan oman jalan mukaiseksi ja pienentelin hiukan päällikappaletta ja lopuksi surauttelin kärjestä vielä pituuttakin pois... en sitten taas muistanut että kaava on reilua kokoa tai sitten mä olen sen taas tulostellut päin mettiä :)

Tossuista tuli pojalle mieleiset vaikka yhä ovat omasta mielestäni melkoiset räpylät! No jalassa ne kuitenkin pysyvät, se tuli testattua muutamilla iloisilla juoksuspurteilla ympäri huushollin :)

Sovituskuvia oli aivan turha toivoa, jalat eivät vain tällä erää malttaneet olla sekuntiakaan aloillaan, joten tässä tällainen lattia mallaus sitten...

Tossuista ei kyllä tullut läheskään niin ryhdikkäät kun nahkalla saa aikaiseksi, mutta toisaalta nämä voivat olla mukavan köykäiset jalassa ja ennenkaikkea nää oli miellyttävämpi ommella kun nahkaset .