Hempeetä ompunpomppua...

Synttärilahja urakointi jatkuu....

Viimeyönä syttyi kuningasidea ja valmistuikin suitsaitsukkelaan...

Kummitypylle mekko tai tunika tai mikä tämä hälle nyt sitten mitaltaan onkaan....

Koko tarvis olla 110/116 luultavammin, mitään hajua ei ole minkä mittaisia sellaiset tyttöjen vaatteet ovat...oma poika on paljon pidempi sovittamaan tätä ja pikku-neidille tämä yltää lähes nilkkoihin....jotta riskillä mennään :)

Mä en ole mikään rimpsu taituri ja tässä mentiinkin ihan "kokeillaan onnistuuko mittailematta"-metodilla... hyvin onneksi onnistui...

Jätin rimpsuun ihan raakareunan, koska tuo ohut trikoo rullaa itsekin kauniisti ja pelkäsin rullapäärmeen vaikuttavan laskeutuvuuteen...

Muokattu  Monster Car t-paita kaavasta.  Applikointi velouria.

Sivusaumasta löytyy nauhanpala jossa myös tuollainen vihreä ompun puolikas...

Sormet ristiin jotta olis oikeaa kokoa....

Oma neitio ihastui tällaiseen rimpsu-hömpötykseen ikihyviksi...joten kai se täytyy jotain rimpsua kesäksi neidillekkin ommella...

Mutta nyt jatkamaan....vielä olis muutama lahjus pohdittavana...

Synttäri-hulinaa pukkaa...

Kyllä on kuulkaas yksi viikko täyteen ahdettu synttäreitä... esikoisella on kolmet kaverisynttärit nyt viikolla ja viikonloppuna pitäisi juhlia omaa 3-vuotiasta rimprenssaa  sekä kummityttöä ja hänen isoveljeään.

Jotta HUHHUH, sanon minä.... lahjojen hankkiminen on ihan kaameeta puuhaa....varsinkiin jos budjetti ei ole suuri per lahja!

No, jotain ehdin ainakin ommella...eli ensimmäinen juhlija: 5-vuotta täyttävä Smurffi-fani poika saa lahjaksi pikasurautuksena applikoidun t-paidan....

Jotenkin tuosta Smurffista tuli kovin koomisen näköinen...joku taisi mennä hiukan vikaan, mutta kyllä siitä nyt kai tunnistaa :)  Mustalla olisi rohkeasti pitänyt suurruutella kaiki ääriviivat, mutta en arvannut kokeilla josko tikki ei olisikaan ollut yhteistyökykyinen niin poikkeavan värisen langan kanssa...

Kaavana Monster Car koossa 116cm, hieman pidennettynä sekä helmasta että hihoista (kun en laittanut kanttauksia hihoihin kuten alkuperäisessä taisi olla...

Sitten sitä olisi työsarkaa vielä muutaman lahjan ideoinnin kanssa...taitaa aika loppua kesken ompelun suhteen joten pakko kai luovuttaa ja lompsia katsomaan kaupan antimia...

Viimehetken paniikki ompelus...

Vaikka mä joka vuosi päätän olla ajoissa liikenteessä joululahjojen suhteen, niin kummasti ne silti jää aina roikkumaan sinne viimetippaan...

No, nyt sitten viimehetken paniikkiompeluksena tein tällaisen lannepyyhkeen (vai mikä se nimitys on?) omalle isoveljelleni jolle en mitään muutakaan lahjaa keksinyt. Saas näkee tuliko koon suhteen ees sinnepäin kun on ihan mutu-tuntumalla kasattu sen mukaan mitä kahdesta (uudesta) pyyhkeestä materiaalia riitti.

Kiinnitys tarralla, takana leveää napakkaa kumpparia, tasku piti olla tietenkin, mahtuu jopa vaikka sen sauna-olusen sujauttaa taskuunsa :) Viimehetken päähänpistoksena applikoin tuommoisen "No Fear" merkin helmaan...ja oli kyllä niin vihoviimeinen idea jotta...kuvahan itsessään on simppeli, mutta tuommosen ison pyyhemöykyn pyörittely ompelukoneessa ei ollut ihan niin simppeliä :)

Toivottavasti pääsee käyttöön...oma mies ainakin tykästyi tähän kovasti ja tilasi itselleenkin samanlaisen...ehkä sitten ensi jouluna, nyt ei enää mitään uutta aloiteta ...

Kun lapsi tarpeeksi kauan haluaa niin...

Oma poika on jo lahja-applikoinneista lähtien hokenut, että miksei äiti hänelle tee hienoa paitaa...no pakkohan se oli sitten ryhtyä taas siihen ei niin mukavaan applikointiin :)

Kuvaksi valikoitui yhteistuumin Lego Ninjago, minä en niistä muuta ymmärrä kuin sen että huokailin taas, että eipä ole simppelein mahdollinen kuva valinta ...

Ei muutakun tuumasta toimeen, olin pilkkonut lahjapaidasta jääneen kankaan lopun jo valmiiksi pojalle paidan palasiksi ja päätin kuvan siihen sitten "läntätä" applikointi sujui suht harmittomasti ja valmistuikin lankojen päättelyä vaille jo neidin päiväunien aikana. Loppuun paidan kasasin sitten seuraavana päivänä päikkäriaikaan.

Jos sitten ehtisi viimeistelemään loput jouluompelukset...ei tule kiire ei!! Ei tulisi muuten, mutta isäntä on reissuhommissa ja näin yksin arkea pyörittäessä ei tuota ompeluaikaa, eikä sen puoleen jaksamistakaan tunnu oikein piisaavan!

Esikoisen tarkka piposuunnitelma...

Eilen aamulla kohta 5-vuotias esikoiseni sai tarkan vision haluamastaan lämpöisemmästä piposta, ja kaikki tämä visiointi tietysti juuri silloin kun olisi ollut kiire lähteä kerhoon :)

Niin tarkkaan oli toinen kuitenkin värit ja kaikki valmiiksi miettinyt, että pitihän sellainen pipo ilta-aikaan pikaisesta lapselle ommella. Oikeasti tähän olisi pitänyt tulla taakse vielä possu-kuninkaan kuva, mutta sain armoa sen verran, että possu-pipon voi sitten tehdä kokonaan omanaan :)

Malli on summissa saksittu ja mutu-tuntumalla vielä vähän kavennettu ja illalla sitten jäin jännittämään hukkuuko poika aamulla pipoonsa, mutta siitähän tulikin ihan passelin kokoinen. Kuvissa näyttää jotenkin kovin hassun malliselta, mutta on sellainen päältä hieman lörpöttävä malli.

Kovin oli käyttäjä mielissään uudesta hatustaan ja kelpasi päähänkin samantien laittaa :)

Kummilasten lahjatoiveita!

Sain omalla tavallaan hirveän / hirveät joululahjatoiveet ihanaakin ihanammilta kummilapsiltani... hirveät siksi, että applikointi ei kuulu mun suosikkipuuhiin tällä hetkellä. Lykkäsin toteutuksen aloittamista, koska inspis näihin puuttui kokonaan, mutta sitten aloin ajatella asiaa JÄRJELLÄ! Hei vau, ihan huippuhienoahan se on, että lapsoset kelpuuttavat ja pyytävät minua ompelemaan heille...siitäpä se toteutuskin sai pontta valmistuakseen :)

Kummitypy halusi velourisen tunikan (voi ei, mä inhoan velourin ompelua...) jossa olisi kuvana joko Helinä Keiju tai joku Little Pet Shop hahmo ja värinä piti tietenkin olla PINKKI!  Tämän kanssa päätin päästä helpommalla ja valitsin kuvaksi simppelin Pet Shop-hahmon.
Omat kangasvarastoni eivät sisältäneet velouria joten kipaisin kangastukkuun nopeasti ostoksille. Tunika on piirrelty jotain paitaa apuna käyttäen, koko on noin 98/104. Hihoihin laitoin resorit jotta antaa hiukka pidemmän käyttöajan vaatteelle. Resoreiksi en uskaltanut laittaa muuta kuin pinkkiä, ettei jää siitä syystä käyttämättä, itse olisin muuten laittanut vaalean lilan tai ponin harjasta löytyvän mintun.

Kummipoika taasen on mahdoton Super Mario fani ja kaupasta ei kuulemma ole oikein niitä vaatteita löytynyt, joten Mario-paita oli siis toiveissa. Kokona piti olla 134cm, ja taas sain todeta ettei mun kangasvarastot tarjoa niin isoon paitaankaan riittävästi kangasta, kun omat lapset käyttää vielä niin paljon pienempia vaatteita ja kankaita olen tilannut niihin riittäviä määriä...uudelleen Kangastukkuun siis: ja siellähän ei sitten juurikaan vaihtoehtoja 8 vuotiaan pojan paitaan ollut, joten tämä vihreä tähti-trikoo sai kelvata. Mieluisin kuva olisi ollut Luigi, mutta paidan pohjavärin takia tein kompromissin ja valitsin Marion, toivotavasti kelpaa kuitenkin. Paidan kaavan nappasin lennosta OB 1/2012 Formal Or Fun, koot olivat 128cm asti, tein siis leveyden 128cm (ilman s.varoja, koska saaja on todella hoikka) ja lisäsin helman ja hihan pituudet vastaamaan 134cm paitaa. Värejä sai kuulemma olla, joten laitoin sitten reippaasti kirkkaat resoritkin.

Kuva olisi saanut olla mielestäni isompikin, mutta A4:selle ei tämän suurempaa mahtunut tulostamaan

Ensimmäistä kertaa tein kaikki kuvat velour-tilkuista ja oli kyllä helpompaa applikoida kuin trikoon kanssa, tikin saa helpommin siistiksi, tosin palojen kiinni silittäminen oli musta hankalampaa kuin trikoon kanssa

Nyt ei kyllä taas tee hetkeen mieli mitään applikoida, tosin surku tuli kun oma poika kaihoisasti katseli vaatteita ja kyseli, koskahan se äiti mullekkin tollasia kuvia ompelis...

Taas tiedossa synttäreitä!

Jälleen kerran on esikoinen saanut kutsun kerhokaverin synttäreille ja  ajattelin nyt jatkaa samalla kaavalla kuin kahtien aiempienkin juhlien kanssa lahjan suhteen.

Eli t-paitaa tällekin sankarille tiedossa, toiveena oli jotain applikaatio-kuvaa monsterit elokuvasta. Aihe olikin minulle aivan outo, koska meillä ei kyseistä elokuvaa ole omasta takaa, piti siis vallan googletella mistä oikein on kysymys :)

Kaavana paidassa tuttu Monster Car, jolla olen aiemminkin tehnyt, mutta koska oma poika jolle tämä kaava on hyvä on todellinen kuikelo, lisäsin nyt tähän lahjapaitaan oikein reilut saumavarat. Kokona kutakuinkin 110/116cm

vihreän hihan resori on lähes samaa violettia kuin paita, vaikka näyttääkin tässä kuvassa todella tummalta, applikaatioksi valikoitui Masi- Pallopää; mennään nyt sieltä mistä aita on matalin kun aika oli taas hyvinkin rajallinen

Kauheella tohinalla alotettu ja hammasta purreen loppuun viety!

Lupasin omalle pojallekkin tehdä jonkun hieman enemmän vaativan aplikoidun paidan, kuvaksi hän valitsi itse   Merirosvo-Jaken...kauheella tohinalla alotin paidan teon ja kaikki eteni mallikkaasti ja ripeästi aplikointi-vaiheeseen saakka...en saanut ompelukonetta yhteistyöhön en sitten millään...tikki ei vaan suostunut muuttumaan nätiksi ja virheettömäksi ei sitten millään, vaikka kuinka käänsin, väänsin ja säädin...

Viimeiseksi ropasin hieman kiristyksiä puolakotelosta ja avot, pari pientä viimosta tikkausta tuli priimaa....hiukan sylettää itse katsoa ompelujälkeä kunsei ole niin nättiä kuin olisin halunnut, mutta pääasia että pojalle kelpaa käyttöön!!

Ompelukoneen vastustaessa yhteistyötä, loppui kiinnostus paidan kanssa kesken kaiken ja tekele lojuikin pitkälti yli viikon odottamassa valmistumistaan...loppujen lopuksi en yrittänyt edes aplikoida Jakelle nenää ja toisen käden sormetkin "jäi" pois....jotta älkää häiriintykö moisista puutoksista/kauneusvirheistä :)

Syntymäpäivälahjus

Olen tässä manannut itsekseni kun kutsuja syntymäpäiväjuhliin satelee sieltä ja täältä ja koko ajan...Itse inhoan kaikenmaaliman juhlia ja eritoten niiden järjestämistä. Noh, meillä nyt kuitenkin sattuu olemaan esikoisen kerhokaverien äitien kanssa hyvä porukka jolla tehdään ja touhutaan milloin mitäkin...ja kyllähän se niin taitaa olla että sillon kun pojalle kutsu kaverisynttäreille tulee, on pojan sinne päästävä...vaikka äiti saisikin lahjan kanssa useita harmaita hiuksia.

Mä olen niin äärettömän huono keksimään mitään lahjoja toisten lapsille, niin olen tullut siihen tulokseen, että on helpompi ommella jotain. Viimeksi ompelin t-paidan aarrekartta trikoosta, mutta nyt ajattelin pihinä tehdä jotain aplikoitua, mihin ei tarvita mun hamstraamia ihania kuviotrikoita :)

Aihe sinällään oli helppo, koska tiesin päivänsankarin fanittavan Oktonautteja... vaatteen väriäkään en juurikaan arponut, koska en ole ikään nähnyt juhlakalulla mitään räikeitä vaatteita, vaan lähinnä pitkälti ruskeaa tms.

Muutama tunti hampaiden kiristelyä ja savun nousua korvista (paitatrikoo oli toooooodella venyvää applikoitavaa..) ja lopputulos on tässä:

Kaavana käytin taas Little Lambia, ja paita tehty koossa 116cm.  Näyttää taas niin  julman kokoselta kun omalle pojalle kokeilin, toivotaan että on sopiva sankarille joka kyllä on yli pään verran omaa poikaa pidempi :)

Applikointi on tehty pelkästään trikoosta, mä en ole sinut velour-aplikointien kanssa ...
Toivottavasti tästä nyt ehkes tunnistaa mikä "hahmo" on kyseessä...

Äitienpäivä- ompelukset!

Jotain pientä itsetehtyä on aina mukava antaa... ja mikäs sen ihanampi lahja kuin saada muotokuva itsestään rehellisen 4-vuotiaan piirtämänä :)

Eli ompelin äidilleni ja anopilleni kauppakassit muovipussia kaavana käyttäen, ohjeet löysin TÄÄLTÄ!
Ulkokankaana paksu pellavakangas ja sisävuorena ohuen ohutta pellavaa. Aplikoinnit ovat tosiaan 4-vuotiaan poikani näkemys mummista ja mummosta. Aplikoinnin pohjana vanha pellavainen pöytäliina.

Sillälailla tapani mukaan viimetipassa näitä ompelin, kun kerran olin ensimmäisenä jalkeilla äitienpäivä-aamuna ja olin jo kahvit itselleni keitellyt :)  Omat "nimimerkit" ompelin kiinni näihin vasta kuvan oton jälkeen.

Ja hei, älkää kauhistuko näitä minun hätäsen rumasti taustastaan irroitettuja kuvia...harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni :)

Herra Hakkarainen ja Hämähäkki Heikki

Kangaskaapista löytyi palat äitini joskus ehkä Eurokankaasta ostamia trikoita, jotka eivät väreiltään eivätkä laadultaan ole olleet oikein sopivia päivävaatekäyttöön (pipojen vuoriksi ostettukkin aikoinaan). 

Päätin sitten ommella niistäkin jotain, että saan pois lojumasta hyllyltä. Ja pojan vaatekaappia kolutessa huomasin että pyjama varasto on aika kehnossa jamassa.... siitäpä se idea sitten lähti!

Herra Hakkarainen ei meillä ole mikään hitti-juttu, mutta minusta se vaan on jotenkin niin symppiksen näköinen tapaus, että halusin sen paitaan aplikoida. Tein setistä tarkoituksella ison, että menisi sitten kesän päätyttyä vielä päälle, poika kuitenkin ilahtui uudesta pyjamastaan niin kovin, että halusi sen heti päällensä ja käyttöön...kylläpä tuli äidillekkin hyvä mieli :)

Paidan kaavana Little Lamb 116cm  ja housut Saimit koossa 116cm

Paitoja olisi niin kiva ommella...mutta kun kaapit pursuu vaatteita...

Ihka ensimmäinen trikoopaidan ompelu-kokeilu, se sujuikin yllättävän kivuttomasti...eniten päänvaivaa taisi aiheuttaa nuo ihan tavalliset hiharesorit :) Pääntien kanttauksessa onnistuin ihan mukavasti tavatuani TOSIMUMMON blogista kuvalliset työohjeet.

Hieman Lahjaompeluksia...

 Tyynynpäällisiä ja patalappuja lahjapaketteihin...

Pipoja,pipoja ja vielä vähän pipoja...aplikoinneilla!

Pläjäytetääs nyt alkuun kasa pipoja, joita jossain vaiheessa tuli urakoitua niin, ettei meillä ainakaan pipo pulasta kärsitä  :)