Yliväsynyt pikkuneiti on suonut äidille ompeluaikaa..

Viime viikonloppuna olin äitini ja ipanoitten kanssa Tallinnassa lomailemassa pari yötä, muutamat pakolliset ompelupuljut tuli toki kierrettyä ja mukaankin tarttui jotain pientä :) Neiti oli koko reissun mystisessä korkeassa kuumeessa ilman muita oireita, mutta jaksoi kuitenkin tosi reippaasti olla ja reissata.

Kotona sitten onkin kiukuttu ihan koko ajan ja aivan joka asiasta, ruoka ei maistu, koko ajan vaan väsyttäisi jne. Kiukkuinen lapsi ei ole mukavinta seuraa mutta väsähtänyt neiti on unillaan tarjonnut äidille normaalia enemmän aikaa paneutua ompelun ihanuuteen.

Halusin taas kokeilla jotain ihan uutta ja siksipä tekaisin Lillaphantin loistavalla ohjeella yläosastaan vuoritetun liivarin. Ohje oli selkeä ja kuvat hyviä ja mekon ompelukin sujui ilman suurempia tuskastumisia. Kaava tosin oli melkoisen liehuvahelmainen, kapeampi malli olisi ollut päällä nätimpi, mutta kyllä tämä käyttöön pääsee.

Olipahan mukava ommella kun kerrankin sai unohtaa trikookanttaukset kokonaan, näitä lisää kunhan kaavaa hieman muokkaillaan

Tässäpä kuvaa tuosta liehuhelmasta...turhan leveä siis!

muuten oikein passelin kokoinen

Seuraavaksi halusin hyödyntää omasta mekostani jääneet pienet palat turkoosia linnunrata-jerseytä, niistä ei riittänyt kuin haihapaloiksi. Pyörittelin eri kankaita pitkän tovin, mallasin pitseja, nappeja,nauhoja jne....suunnitteluun meni siis aivan hirmusti paljon enemmän aikaa kuin itse ompeluun. Mekko-osa on laskeutuvaa viskoositrikoota, hihansuissa pitsikuminauhalla huolittelu ja helmassa summassa renkaana ommeltu resorikanttaus jotta helmasta tulisi hieman pussittava. Kaava on muokattu paljon käyttämästäni White Rabbit trikoopaidasta.

Tästä tuli omasta mielestäni aika vinkee, ihanaa vaihtelua pinkki-ällötykselle!!

Onnellinen mekon omistaja, vai johtuisko mairea hymy sittenkin poseerauksilla tienatusta rusinarasiasta :)

Lopuksi ompelin vielä tavan trikoopaidan laatikosta löytyneestä paksusta mutta hyvin joustavasta ja oikein hyvälaatuisen tuntuisesta trikoosta, olisikohan tuo pikkupala joskus kangastukusta haalittu. Tästä piti tulla paita ilman sen kummempia krumeluureja, mutta kuinkas kävikään, käsi löysi tiensä TAAS nappilaatikolle :)

Olin oikein tunnontarkka ja silittelin paidan nurjalle nappien taakse palat tukikangasta, josko nuo napit alkavat neitiä kovastikin kiinnostaa niin ei sitten het oo reikä paidassa 

Seuraavaksi pitäisikin sitten ryhdistäytyä ja haastaa itsensä takki ja huppari ompeluihin...katsotaan minä vuonna sekin sitten taas tapahtuu :)