TakkiTakkiTakki, mä tein sen, JEEE!!!!

Olen pitkään ihaillut muiden tekemiä takki-ompeluksia ja kironnut mielessäni omaa osaamattomuuttani vetoketjun ompelun ja ennenkaikkea ompeluohjeiden lukemisen suhteen. Sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni; meni syteen tai saveen periaatteella.

Pienensin Tinttiina-takin kaavat (OB 6/2011) kokoon 74/80 (sekin oli hiukan arpapeliä, kun ikään en ole kaavoja pienennellyt, eli en tiedä menikö mitenkään oikeaopillisesti, mutta...)

Ottobren antamista takin ompeluohjeista en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta netissä surffailemalla löysin aivan huippuhyvän ohjeen Tikbumsan- blogista ja huppuongelmaan sekä hiukan valotusta ompelujärjestykseen ja kaavan sopivuuteen sain vinkkejä Unikuun terapiahuoneen- blogistilta, suuri kiitos teille molemmille!

Itselleni muistisäännöksi laitan tähän hiukan ylös mitä tein ja missä järjestyksessä:

Leikkasin takkikappaleet lähes ilman saumavaroja, lisäsin saumavarat vain hihoihin ja etukappaleen vetskareunoihin ja muokkasin vinkkien perusteella käsiaukkoja hiukan suuremmiksi. Ompelin kaikki päälliskappaleet yhteen, samoin kokosin vuorin. Hupun muokkasin hiipaksi ja sen suuaukko näytti ihan valtavalta paikalleen ommeltuna, niimpä ompelin hupun vuoren nurjalle puolelle koko suuaukon matkalle kumilangan jota kiristelin näppituntumalla. Sitten yhdistin takin ja vuorin huput yhteen, ompelin hiharesorit/hihat yhteen. Vetskan ompelin suorilta vain taittamalla päällisen ja vuorin vetskareunat ja pujottamalla vetskan sinne väliin ja kertalaakista yhdellä ompeleella veoketju kiinni, mulla ei enää järki riittänyt siihen että miten mä niitä kappaleita veivaan että saan vetoketjun "oikeaopillisesti" ommeltua. Ihan siisti tuli näinkin kun tarpeeksi neulasi, mutta osaisiko joku ohjeitaa mulle sen oikean tyylin??  Vihoviimeiseksi käänsin helman.

Hihoista leikkasin jo alkuvaiheessa pari senttiä pois kun näyttivät pitkiltä ja helmaa lyhensin lopuksi muutaman sentin lisää.

Takki valmistui tosi nopeasti eikä ollutkaan niin hankala ommeltava kuin luulin, enemmän aikaa taisi mennä alkutuskailuun "emmä osaa", "emmä ymmärrä"... mutta kun vain alkoi tekemään niin hyvin se sujui, kertaakaan en ehkes joutunut purkamaan :)

Kankaaksi valikoitui halvalla kangastukusta haalittu pinkki pallopuuvilla (ainut minkä raskin tuhlata mielessäni tuhoon tuomittuun takkiin) ja vuorena koko takin alueella mikrofleece (valkoinen loppui kesken, siksi hupussa pinkkiä) Ja hyvin mahtuu kädet hihoihin, eikä ole hankala pukea vaikka alkuun epäilin fleecen soveltuvuutta hihojen alueelle.

Aika PINNKIHÄN tästä tuli, mutta isäntä tykkää :)  En lisännyt takkiin mitään taskuja tai ripustuslenkkiä niskaan kun en yhtään luottanut siihen että tämä ehkes valmistuu.

Takki on kokonaan vuoritettu ja tehty niin että kaikki saumat ovat takkikappaleiden välissä piilossa.

Hiukan kasvuvaraahan tähän tuli...

Ja hupusta tuli turhan iso kuminauhasta huolimatta tuosta kasvoja kehystävästä osasta, mistäs sitä kuuluu muokata jotta tulis sopivampi??

Neiti itse tykästyi takkiinsa kovin, kulki yli tunnin sisällä hikipäässä takki päällään kun ei antanut pois..."Otetaanko takki pois?"  "Ei ota!"  "Anna äiti riisuu takin pois"  "Ei anna!"

Tästä sisuuntuneena raaskin leikellä jonkun nätimmän kankaan ja käyttää ihan tikkivuorta :)