Kaakeleita tyttösille :)

Melkoisen hiljaista on ollut blogin päivittämisen ja osallaan ompelunkin suhteen. Kauniit ilmat ovat pidelleet meidän perheen tiukasti kiinni pakollisissa puutarhan kuopsutteluissa ja talon peruskunnostus töissä. Ja koska meillä isi-mies on taas reissutyöläisenä talveen saakka olen minä koittanut helpottaa omaa arkea ja ajelin useammaksi päiväksi lapsien kanssa anopin ja appiukon kanssa mökkeilemään.

No, jotain kuitenkin on ommeltukin, jokunen aika sitten, mutta nyt sitten ihan kuvatkin saatu otettua.
Majapuun Kaakeli-joustofrotee on kotiutunut kaappiin pari vuotta sitten hyvästä alesta, mutta jäänyt ompelematta kun joustis ei ole ollut kuitenkaan se omin materiaali....tosin tämä joustis on kyllä ihan huippuihanaa, sopivan ohkaista ja niin pehmoista.

Olen ihaillut Marakantti- blogin Hannan ompelemia letkeän rentoja tunikoita SK2/2012 lehden kaavalla. Alusta asti olin varma ettei kyseinen malli imartele lyhyttä lanteet omaavaa ihmistä, mutta päätn kuitenkin kokeilla tuota niin huolettoman näköistä mallia.

Piirsin kaavat koossa 36. Yläosa olikin juuri sopivan kokoinen ilman mitään muokkauksia (paitsi kaula-aukkoa suurensin reilulla kädellä). helmaa kavensin molemmin puolin noin 3cm kun vaate jo oli kasaan ommeltuna helmareosreita myöten (minäkö laiska purkamaan...) ja kaventelusta huolimatta helmasta jäi vieläkin melkoisen leveä, sentään ne aikaisemmin sivuille muodostuneet selkeät lärpäkkeet katosivat.  Malli on päällä ihana kuten on kehuttu, mutta nähtäväksi jää viihdynkö minä kyseisessä mallissa vai pätkäisenkö vaatteeni lyhyemmäksi ja kapeammaksi helmasta .

Jämäkankaasta tein neidille oman kaakeli-mekon, halusin ihan simppelin ja väljän mallin joka olisi oikein mukava päällä.  Nämä vaatteet tulivat metrin palasta.

Molemmissa tunikoissa pääntiet käännetty Framilonin avulla, omaan tunikaan muutama nappi helmaa koristamaan.

Palaillaan taasen kun ilmat ja aikataulut antavat myöden ompelulle...tällä erää ompelen iltaisin pahimpaan ompelunälkään suurta tilkkupeittoa pikkuhiljaa :)

Ilmattaria oikeanlaisessa ympäristössä

Nyt kun vihdoinkin täällä mökilläkin paistelee aurinko, oli hyvä napsia kuvat lastenkin Ilmatar-vaatteista. Mikäs sen parempi maisema kuvailla kun oma mökki saaressa.

Pojalle perus teeppari ja tytölle omalla kaavakyhäelmällä mekko, jossa hihat jatkuvat suoraan olkasaumasta ja ekaa kertaa kokeilin tehdä helman edestä lyhyemmäksi kuin takaa.

Kyllä oli meinaan polleita lapsia kun saivat papan kanssa "samanlaisissa" vaatteissa poseerata :)

Lapsukaiset papan kanssa

Onnelliset mökkiläiset aurinkoisella laiturilla.

Tulihan paljon kuvia, mutta vaikea oli valita vain muutamaa kun kerrankin aurinko paistaa ja on vettä ympärillä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, tämä lähtee pistelemään paistettua affenta masuun ... :)

Kalkkilaivan kapteeni kaipaa aurinkoa...

Tämä kesä on kyllä ollut säiden suhteen niin hanurista jotta....
Ajoissa olin kesävaatteiden kanssa, mutta eipä ole juuri tarvinnut kevyitä vaatteita ylleen kaivella :(

Ajattelin koittaa "tikulla jäätä" ja ommella vielä yhden pikaisen kesämekon...josko se toisi kaivatun auringon esille. Tämä tekele on kyllä ollut jo useamman tovin valmiina, mutta eihän tuolla hyisessä ilmastossa ole voinut tällaisissa hepeneissä ulos kuvattavaksi lähteä. Nyt torstaina aurinko vilautteli itseään ja piti heti pukea kesämekko ylle...kannattiko...no ei...oli meinaan aikasta viileää venekyytiä näissä hepeneissä 9 aikaan illalla kun mökille saavuimme :)

Kaavana yläosastaan itselleni passelimmaksi muokattu onion 2035. Olen nyt alkanut kääntää vaatteideni pääntiet (ja tässä myös siis kädentietkin) Framilonin avulla, jää väliin se sopivan värisen resorin valinnan kanssa tuskailu.  Kankaana jälleen hyvin haudottu PaaPiin kirahvit, on kyllä niin ihanan pehmoista kangasta jotta!!

Näiden kuvien otto oli kyllä melkoista säätämistä, isäntä ilmoitti kerrankin mielipiteensä hyvinkin suorasanaisesti tyyliin: " Et voi olla noin, näyttää ihan tantalta.."  " No nyt näyttää kun ois kaamee pömppis..." jne. :)

Nyt jään odottelemaan josko se aurinko löytäisi tänne mökkisaareenkin ja saisi kuvattua lasten vaatteet tunnelmiin sopivissa maisemissa.

Hyvin marinoitua...

Reilu vuosi sitten tilasin miehen pyynnöstä Selian Ilmatar-trikoota ajatuksena synttärilahja paita papalle/appiukolle...

...nooh, homma sitten silloin vähän jäi. Ei se tänäkään vuonna ihan ajallaan ennättänyt, vain viikko myöhässä :)

Anopilta kyselin suuntaa antavia mittoja paitaa varten ja SK 4/2011 lehden v-pääntie mallisen t-paidan kaavoista koitin muokata sopivan kokoista paitaa. Piirsin kaavat koossa 52, lisäsin pituutta varmaan lähemmäs 10 cm ja hihoihinkin useamman sentin (pappa kun on piiiiitkä mies) ja pääntien piirsin ihan tavalliseksi v-mallin sijaan.

Tämmöisen raportillisen kankaan käyttö näin isoon paitaan tuotti kyllä harmaita hiuksia...mieheni ei lämmennyt ehdotuksilleni lisätä paitaan yläosaan ja alaosaan harmaata trikoota, jolloin raportin korkeus olisi riittänyt. Nyt sitten siis raportin raja on ylitetty ja näkyykin paidassa, mutta näillä mennään.
Takakappale ja hihat harmaata trikoota, koska en halunnut koko kangasta silputa hövelisti yhtä paitaa varten, nyt loppukankaasta saa vielä molemmille ipanoillekkin paidat.

Hihat ja paidan takakappale harmaata trikoota, trikoon sävy ei ihan juuri se mitä hain, mutta muuta ei paikkakunnan kivijalka kaupat tarjonneet tähän akuuttiin hätään.

Koska juuri oikean väristä harmaata resoria ei kaapissa ollut, enkä arvannut alkaa trikoolla kanttauksen kanssa pelleilemään, tein tällaisen "sisäpuolelle käännetyn" kanttauksen. Ei näy väriero sitten niin selkeästi.

Valitettavasti kuvat ovat huonoja, mutta sovituskuvia ei nyt tähän hätään ole. Todistetusti kuitenkin paidasta tuli juuri passelin kokoinen käyttäjälleen.

Mekkomanian tiimoilla; mekko myös ITSELLE

Palataas sitten taas mekkojen ompelun pariin jälleen... ja koska edellisen postauksen haalarihousuista jäi kumpparia yli, niin käytetääs taas kumilankaa alalankana.

Okei, okei...alunperin menin kellariin kaivelemaan kangaskaappia löytääkseni jonkun sopivan kankaan julmetun kokoisiin haaremihousuihin joihin olen ihastunut, mutta jotka valitettavasti alkavat sanoa yhteistyösopimustaan irti...

...ei löytynyt kangasta haaremihousuihin, mutta löytyi kangasta omaan mekkoon! En ole kyllä niinkään pitkien mekkojen ystävä, mutta tämä kangas suorastaan huusi päästä juurikin maksimekon tyyppiseksi vaatteeksi :)

Siispä kangas lattialle, pituussuuntaan halki keskeltä ja 20 kerrosta kumilanka-rypytystä per kappale...TADAA; valmista.

No ei se ihan siihen jäänyt...ei pysynyt liukas kangasmateriaali päällä ilman olkaimia...joten sellaiset oli lisättävä, tosin olisin varmaan lisännyt muutenkin, en viihdy olkaimettomissa vaatteissa :)

Mustan boleron kanssa voisi jopa käyttää juhlissa :)

Kangas on jotain oikein tekokuituista, sellaista mistä mummojen mekot oli ennen tehty, mutta yllätys, tää ei ole yhtään hiostava päällä 

Nyt vielä sulattelen suhdettani tällaiseen yyber kukikkaaseen kankaaseen...

Mekot vaihtuivat haalareihin.

Koska pikku-neidillä alkaa olla niitä mekkoja jo ihan riittämiin, niin oli pakko kehittää jotain muuta kivaa ommeltavaa puvillakankaista...niiden ompelu kun nyt jotenkin houkuttaa enempi kuin trikoon.

Päätin koittaa piirtää neitokaiselle jonkun rennon ja vilpoisan "haalari-tyyppisen" vaatteen... Idea tähän syntyi selatessa -83 vuoden SK-lehteä, kaava-arkit vaan valitettavasti olivat ajan saatossa hukkuneet.


(ja ennen kuvien katseluun siirtymistä, pahoitelen kuvien todella huonoa laatua, ilmat ei suosi hellevaatekuvauksia eikä liiemmin kuvattavakaan ollut erityisen kuvauksellisella tuulella :D )

Ensimmäinen koekappale kaava räpellyksestäni...

...aiemman postauksen mekkoihin käyttämäni pussilakanan loppu sai toimia koekankaana...ja hyvä kangas olikin näihin, ihanan ohuet ja vilpoiset. Miinuksena vain se, että yläosasta rypytyksineen tuli vähän turhan pinkeä...eikun kaavaa hiomaan...

seuraaviin haalareihin levensin kaavani yläosaa 2-3 cm ja jo tuli yläosastakin paremman kokoinen, tosin siihen voi vaikuttaa myös se, ettei tämä kangas ollut niin ohutta ja siten rypyttynytkään ihan niin tiukasti... tämä kangas on siis myös kierrätettyä, joskus työkaveriltani saamani kappaverhot :)


Haalareiden yläosa siis rypytetty kumilankaa alalankana käyttäen, olalla solmimisnauhat ja lahkeissa kapeat resorit jotta pysyvät hiukan pussillaan..

No tulihan kokeiltua...tiedä tuleeko tällaisia koskaan pidettyä kun auringolta suojaaminen olisi tieten tärkeää :)

Mekkomania ei ota laantuakseen

Olen nyt toden teolla päässyt puuvillaisten mekkojen ompelun makuun...mikäs siinä kun ihania puuvillakankaita löytyy riittämiin ja ihana ajaton malli on löytynyt!

Pyöräytimpä siis vielä pari Katariina mekkoa lisää, nyt pienillä lisämausteilla. Aiemmat Katariinat löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Kankaana tässä mekossa toimii miehen mummon vanha ihanan pehmeä ja melko ohut pussilakana :)

Helmassa puuvillapitsiä

ja rinnuksessa sifongista tms. näperrelty ruusuke

Vielä toinen melkein samanmoinen kummitytölle 4-vuotis lahjaksi, kokona 98/104. Tähän ei valitettavasti riittänyt pitsiä helmaan ja ruusuke on tehty kimaltelevasta hiukan paksummasta kankaasta ja vähän eri tyylillä.

En arvannut tehdä mitään valtavan suuritöistä ja materiaalillisesti arvokasta lahjaa, koska en ole saanut mitään "palautetta" jouluksi ompelemistani applikoiduista vaatteista TÄÄLLÄ , että kelpasivatko ehkes edes käyttöön.

Helteiden helliessä heräsi ajatus jostain ihoasuojaavasta mekosta toteutettuna oikein vilpoisista materiaaleista, niimpä kokeiluun pääsi Mekkotehdas kirjan Riine koossa 86/92....

...eipä näytä helteet hellivän enää....mutta tässäpä nämä koekappaleet nyt ovat valmiina.

Ehei, minä en ole yhtikäs retroihmisiä (tai ehkä kuitenkin ihan pikkiriikkisen) ;), mutta tämä kangas oli pakko saaha vilpoiseksi mekoksi...en ole eläissäni nähnyt näin ohutta ja pehmoista puuvilla...ja tämä oli vielä uusi kangaspala miehen mummon kangaskätköistä, ei siis kulumalla pehmennyt...

Leveä mallihan tämä Riine on kuin mikä, vaikka en ehkes lisäillyt saumavaroja lainkaan...mutta varmasti myös ihanan vilpoinen helteillä...

Helmakin liehuu mukavasti :)

Yllä olevan mekon olemusta oli jotensakin mahdotonta taltioida kuviin...kuvissa näyttää säkiltä...sitähän se vähän onkin, mutta kuitenkin omalla tavallaan tosi söötti tytön päällä :) Ei ihan ihmisten ilmoille näin mennä, mutta kotipihaan oikein mainio mekkonen.

Toinen kokeilu samalla kaavalla ja materiaalina joku mummoni vanha ohut,läpikuultava, pehmoinen pellava-kangas.

Ei ota mekkomania laantuakseen vielä näittenkään mekkojen myötä...voiko tytöllä olla liikaa mekkoja...kohta voi :)