perjantai 30. toukokuuta 2014

Mekkomania ei ota laantuakseen

Olen nyt toden teolla päässyt puuvillaisten mekkojen ompelun makuun...mikäs siinä kun ihania puuvillakankaita löytyy riittämiin ja ihana ajaton malli on löytynyt!

Pyöräytimpä siis vielä pari Katariina mekkoa lisää, nyt pienillä lisämausteilla. Aiemmat Katariinat löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


Kankaana tässä mekossa toimii miehen mummon vanha ihanan pehmeä ja melko ohut pussilakana :)


Helmassa puuvillapitsiä

ja rinnuksessa sifongista tms. näperrelty ruusuke


Vielä toinen melkein samanmoinen kummitytölle 4-vuotis lahjaksi, kokona 98/104. Tähän ei valitettavasti riittänyt pitsiä helmaan ja ruusuke on tehty kimaltelevasta hiukan paksummasta kankaasta ja vähän eri tyylillä.

En arvannut tehdä mitään valtavan suuritöistä ja materiaalillisesti arvokasta lahjaa, koska en ole saanut mitään "palautetta" jouluksi ompelemistani applikoiduista vaatteista TÄÄLLÄ , että kelpasivatko ehkes edes käyttöön.



Helteiden helliessä heräsi ajatus jostain ihoasuojaavasta mekosta toteutettuna oikein vilpoisista materiaaleista, niimpä kokeiluun pääsi Mekkotehdas kirjan Riine koossa 86/92....

...eipä näytä helteet hellivän enää....mutta tässäpä nämä koekappaleet nyt ovat valmiina.

Ehei, minä en ole yhtikäs retroihmisiä (tai ehkä kuitenkin ihan pikkiriikkisen) ;), mutta tämä kangas oli pakko saaha vilpoiseksi mekoksi...en ole eläissäni nähnyt näin ohutta ja pehmoista puuvilla...ja tämä oli vielä uusi kangaspala miehen mummon kangaskätköistä, ei siis kulumalla pehmennyt...

Leveä mallihan tämä Riine on kuin mikä, vaikka en ehkes lisäillyt saumavaroja lainkaan...mutta varmasti myös ihanan vilpoinen helteillä...

Helmakin liehuu mukavasti :)

Yllä olevan mekon olemusta oli jotensakin mahdotonta taltioida kuviin...kuvissa näyttää säkiltä...sitähän se vähän onkin, mutta kuitenkin omalla tavallaan tosi söötti tytön päällä :) Ei ihan ihmisten ilmoille näin mennä, mutta kotipihaan oikein mainio mekkonen.

Toinen kokeilu samalla kaavalla ja materiaalina joku mummoni vanha ohut,läpikuultava, pehmoinen pellava-kangas.





Ei ota mekkomania laantuakseen vielä näittenkään mekkojen myötä...voiko tytöllä olla liikaa mekkoja...kohta voi :)



12 kommenttia:

  1. Kauniita mekkoja :) Onpa ihanaa, kun olet eri mummojen kangasaarteita saanut käytettyä niihin! Minun silmääni mekot eivät kyllä näytä leveiltä, vaan mukavan ilmavilta, olaltakin asettuu niin kauniisti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kangasaarteita minulle onnekseni jäi vaikka millä mitalla käsitöitä paljon tehneeltä mieheni mummolta...osa pestynä kaapissa, osa vielä vintin kätköissä. Olalta tämä vaikuttaakin aika passelilta, leveyttä piisaa ja siten myös ilmavuutta :D

      Poista
  2. Voi että, ihan mahdottoman ihania mekkoja! Rakastuin erityisesti tuohon keltaruusuiseen, ehdottomasti ihmisten ilmoille se päällä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Todella ihana kun jaksat niin ahkerasti aina kommentoida <3 Keltaruusu on kyllä ihan varmasti huippuihanan tuntuinen päällä!

      Poista
  3. I-HA-NIA!!! Miten mahtavia kankaita, ja niin ihastuttava malli. Jos mulla olis tyttö niin meillä olis kans mekkoja, mekkoja, mekkoja!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) minä olen onnekas kun saan olla sekä tyttö- että poikalapsen äiti!

      Poista
  4. Voi söpöjä! Juuri löysin blogisi, täytyypä ruveta tutustumaan aiempiin postauksiin.

    VastaaPoista
  5. Todella kauniita mekkkoja =) Katariina-malli on itsellä suosikki, mutta pitääpä varmaan kokeilla noita muitakin Mekkotehtaan malleja. Niin suloisilta näyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katariina on kyllä aivan ihana ja niitä tekisi mieli tehdä vain lisää ja lisää.... piti kuitenkin kokeilla muitakin malleja kun kirja kerran tuli vihdoinkin hankittua ja muutama malli vielä pitänee kokeilla kun on jo kaavatkin piirreltynä.

      Poista

Kommentit piristävät mieltä, kiitos niistä :)