Hyvin marinoitua...

Reilu vuosi sitten tilasin miehen pyynnöstä Selian Ilmatar-trikoota ajatuksena synttärilahja paita papalle/appiukolle...

...nooh, homma sitten silloin vähän jäi. Ei se tänäkään vuonna ihan ajallaan ennättänyt, vain viikko myöhässä :)

Anopilta kyselin suuntaa antavia mittoja paitaa varten ja SK 4/2011 lehden v-pääntie mallisen t-paidan kaavoista koitin muokata sopivan kokoista paitaa. Piirsin kaavat koossa 52, lisäsin pituutta varmaan lähemmäs 10 cm ja hihoihinkin useamman sentin (pappa kun on piiiiitkä mies) ja pääntien piirsin ihan tavalliseksi v-mallin sijaan.

Tämmöisen raportillisen kankaan käyttö näin isoon paitaan tuotti kyllä harmaita hiuksia...mieheni ei lämmennyt ehdotuksilleni lisätä paitaan yläosaan ja alaosaan harmaata trikoota, jolloin raportin korkeus olisi riittänyt. Nyt sitten siis raportin raja on ylitetty ja näkyykin paidassa, mutta näillä mennään.
Takakappale ja hihat harmaata trikoota, koska en halunnut koko kangasta silputa hövelisti yhtä paitaa varten, nyt loppukankaasta saa vielä molemmille ipanoillekkin paidat.

Hihat ja paidan takakappale harmaata trikoota, trikoon sävy ei ihan juuri se mitä hain, mutta muuta ei paikkakunnan kivijalka kaupat tarjonneet tähän akuuttiin hätään.

Koska juuri oikean väristä harmaata resoria ei kaapissa ollut, enkä arvannut alkaa trikoolla kanttauksen kanssa pelleilemään, tein tällaisen "sisäpuolelle käännetyn" kanttauksen. Ei näy väriero sitten niin selkeästi.

Valitettavasti kuvat ovat huonoja, mutta sovituskuvia ei nyt tähän hätään ole. Todistetusti kuitenkin paidasta tuli juuri passelin kokoinen käyttäjälleen.

Mekkomanian tiimoilla; mekko myös ITSELLE

Palataas sitten taas mekkojen ompelun pariin jälleen... ja koska edellisen postauksen haalarihousuista jäi kumpparia yli, niin käytetääs taas kumilankaa alalankana.

Okei, okei...alunperin menin kellariin kaivelemaan kangaskaappia löytääkseni jonkun sopivan kankaan julmetun kokoisiin haaremihousuihin joihin olen ihastunut, mutta jotka valitettavasti alkavat sanoa yhteistyösopimustaan irti...

...ei löytynyt kangasta haaremihousuihin, mutta löytyi kangasta omaan mekkoon! En ole kyllä niinkään pitkien mekkojen ystävä, mutta tämä kangas suorastaan huusi päästä juurikin maksimekon tyyppiseksi vaatteeksi :)

Siispä kangas lattialle, pituussuuntaan halki keskeltä ja 20 kerrosta kumilanka-rypytystä per kappale...TADAA; valmista.

No ei se ihan siihen jäänyt...ei pysynyt liukas kangasmateriaali päällä ilman olkaimia...joten sellaiset oli lisättävä, tosin olisin varmaan lisännyt muutenkin, en viihdy olkaimettomissa vaatteissa :)

Mustan boleron kanssa voisi jopa käyttää juhlissa :)

Kangas on jotain oikein tekokuituista, sellaista mistä mummojen mekot oli ennen tehty, mutta yllätys, tää ei ole yhtään hiostava päällä 

Nyt vielä sulattelen suhdettani tällaiseen yyber kukikkaaseen kankaaseen...

Mekot vaihtuivat haalareihin.

Koska pikku-neidillä alkaa olla niitä mekkoja jo ihan riittämiin, niin oli pakko kehittää jotain muuta kivaa ommeltavaa puvillakankaista...niiden ompelu kun nyt jotenkin houkuttaa enempi kuin trikoon.

Päätin koittaa piirtää neitokaiselle jonkun rennon ja vilpoisan "haalari-tyyppisen" vaatteen... Idea tähän syntyi selatessa -83 vuoden SK-lehteä, kaava-arkit vaan valitettavasti olivat ajan saatossa hukkuneet.


(ja ennen kuvien katseluun siirtymistä, pahoitelen kuvien todella huonoa laatua, ilmat ei suosi hellevaatekuvauksia eikä liiemmin kuvattavakaan ollut erityisen kuvauksellisella tuulella :D )

Ensimmäinen koekappale kaava räpellyksestäni...

...aiemman postauksen mekkoihin käyttämäni pussilakanan loppu sai toimia koekankaana...ja hyvä kangas olikin näihin, ihanan ohuet ja vilpoiset. Miinuksena vain se, että yläosasta rypytyksineen tuli vähän turhan pinkeä...eikun kaavaa hiomaan...

seuraaviin haalareihin levensin kaavani yläosaa 2-3 cm ja jo tuli yläosastakin paremman kokoinen, tosin siihen voi vaikuttaa myös se, ettei tämä kangas ollut niin ohutta ja siten rypyttynytkään ihan niin tiukasti... tämä kangas on siis myös kierrätettyä, joskus työkaveriltani saamani kappaverhot :)


Haalareiden yläosa siis rypytetty kumilankaa alalankana käyttäen, olalla solmimisnauhat ja lahkeissa kapeat resorit jotta pysyvät hiukan pussillaan..

No tulihan kokeiltua...tiedä tuleeko tällaisia koskaan pidettyä kun auringolta suojaaminen olisi tieten tärkeää :)

Mekkomania ei ota laantuakseen

Olen nyt toden teolla päässyt puuvillaisten mekkojen ompelun makuun...mikäs siinä kun ihania puuvillakankaita löytyy riittämiin ja ihana ajaton malli on löytynyt!

Pyöräytimpä siis vielä pari Katariina mekkoa lisää, nyt pienillä lisämausteilla. Aiemmat Katariinat löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Kankaana tässä mekossa toimii miehen mummon vanha ihanan pehmeä ja melko ohut pussilakana :)

Helmassa puuvillapitsiä

ja rinnuksessa sifongista tms. näperrelty ruusuke

Vielä toinen melkein samanmoinen kummitytölle 4-vuotis lahjaksi, kokona 98/104. Tähän ei valitettavasti riittänyt pitsiä helmaan ja ruusuke on tehty kimaltelevasta hiukan paksummasta kankaasta ja vähän eri tyylillä.

En arvannut tehdä mitään valtavan suuritöistä ja materiaalillisesti arvokasta lahjaa, koska en ole saanut mitään "palautetta" jouluksi ompelemistani applikoiduista vaatteista TÄÄLLÄ , että kelpasivatko ehkes edes käyttöön.

Helteiden helliessä heräsi ajatus jostain ihoasuojaavasta mekosta toteutettuna oikein vilpoisista materiaaleista, niimpä kokeiluun pääsi Mekkotehdas kirjan Riine koossa 86/92....

...eipä näytä helteet hellivän enää....mutta tässäpä nämä koekappaleet nyt ovat valmiina.

Ehei, minä en ole yhtikäs retroihmisiä (tai ehkä kuitenkin ihan pikkiriikkisen) ;), mutta tämä kangas oli pakko saaha vilpoiseksi mekoksi...en ole eläissäni nähnyt näin ohutta ja pehmoista puuvilla...ja tämä oli vielä uusi kangaspala miehen mummon kangaskätköistä, ei siis kulumalla pehmennyt...

Leveä mallihan tämä Riine on kuin mikä, vaikka en ehkes lisäillyt saumavaroja lainkaan...mutta varmasti myös ihanan vilpoinen helteillä...

Helmakin liehuu mukavasti :)

Yllä olevan mekon olemusta oli jotensakin mahdotonta taltioida kuviin...kuvissa näyttää säkiltä...sitähän se vähän onkin, mutta kuitenkin omalla tavallaan tosi söötti tytön päällä :) Ei ihan ihmisten ilmoille näin mennä, mutta kotipihaan oikein mainio mekkonen.

Toinen kokeilu samalla kaavalla ja materiaalina joku mummoni vanha ohut,läpikuultava, pehmoinen pellava-kangas.

Ei ota mekkomania laantuakseen vielä näittenkään mekkojen myötä...voiko tytöllä olla liikaa mekkoja...kohta voi :)

Tunti juhlien alkuun ja sankarilta uupuu vaatteet...

Tänään on ollut ihana aurinkoinen juhlapäivä, äidin oma Tänttärä saavutti 2 vuoden iän <3

En ole yhtään juhla-ihmisiä, inhoan juhlien järjestämistä enkä piittaa muidenkaan järjestämistä juhlista erityisemmin...lapsien myötä niitä juhlia nyt väistämättä muutaman kerran vuodessa täytyy järjestää.

Onni on äiti ja anoppi jotka tietävät juhla-"ärsytykseni" ja auttavat suurelta osin kaikkien tarjottavien valmistamisen kanssa :) Kuitenkin sain taas lietsottua itselleni ylimääräistä aikataulutusta kun huomasin tuntia ennen juhlien alkua että neidille ompelemani mekko on vielä likaisena pyykkikorissa...

Ei muuta kuin ensimmäinen puuvillakangas lattialle levälleen ja hommiin...ehdin kuin ehdinkin lopulta ajoissa valmiiksi ja päivänsankari sai uuden mekon ylleen juhlapäivänään.

Kaavana taas mekkotehtaan Katariina, niin helppo ja huoleton päällä, tähän korotin pari senttiä tuota rinnanpäällä olevaa kappaletta, jolloin mekosta ei tullut ihan niin avoin kuin ensimmäisestä joka löytyy TÄÄLTÄ

Omenapuut ovat nyt täydessä kukassa ja jos kukkamerestä jotain voi päätellä luulen että olen jälleen kerran pulassa pihallamme tönötävän 8 omenapuun kanssa :D

Ihania aurinkoisia kesäpäiviä, nauttikaa! Minä ainakin nautin, enkä kesäihmisenä valita helteestä lainkaan!!

Kerhotätien muistamista!

Meillä esikoinen käy pienimuotoisesti kerhossa kolmena päivänä viikossa, 3 tuntia kerrallaan.
Tänään on sitten kerhon kevätjuhla ja tajusimpas taas sitten tyypillisesti aamulla ettei mulla ole mitään pientä kiitosta kerhotädeille....eikun kauheella tohinalla tuumasta toimeen...

Olen joskus kirpparilta ostanut tummanruskeaa karheaa ja aika paksua pellavaa iiiiison palan parilla eurolla, valitsin sen lahjusten materiaaliksi koska en osannut tietää/arvailla mitkä kuosit tai värit tädeille sopisi...

Hieman pitsiä kyytipojaksi ja lahjukset on valmiit...

Kukkarot sellofaanin sisään ja paperinarusta rusetit niskaan...ehdinpäs ajoissa :)

Tiedä sitä ovatko nämä tätien tyyliset siltikään, mutta tämmöiset he nyt saavat. Yhden kukkaron olen tätä ennen tehnyt, aika nopeastihan näitä tekee kun kaava on muotoonsa hiottu ja kunnolliset pihdit kehysten puristamiseen löytyy...

Laiskan bloggaajan vaatepläjäys

Paljon on tullut ommeltua, milloin mitäkin, mutta pitkään jatkuneista kurjista keleistä johtuen mitkään tekeleet eivät ole blogiin asti päätyneet.

Tässä nyt sitten kerralla muutamia niistä päivitettynä kun aurinko vihdoinkin paistaa...I-H-A-N-A-A!!

Tilasin itse itselleni äitienpäivälahjaksi Mekkotehdas-kirjan kun pikku-neiti on vihdoinkin saavuttanut sellaiset mitat että mekot pääsevät kokeiluun.

Piirsin heti kättelyssä kirjasta useamman kaavan, mutta ensimmäisenä kokeiluun otin Katariina mekon koossa 86/92cm. Tein täysin ilman muutoksia ja kirjan ompeluohjeita noudattaen, vaikkakin kirosin mielessäni miten tämä tarvitsee näin monimutkaisesti tehdä...itse olisin oikonut/yhdistänyt useamman vaiheen :)

Kangas on oikein ohutta ja vilpoista puuvillaa jonka vuosi sitten Kangastukun palalaarista penkaisin, loistavaa juuri tällaisiin mekkoihin.  Äitini on virkannut ihania myssyköitä useammassa koossa neidille!

Mekkosessa oli iiiiiihana kirmailla pitkin pihaa helmat hulmuten!

Ja sujuupa ne leikitkin hyvin mekko päällä :) Tämä meidän rämäpäämme ei vaan ole sellainen prinsessatyyppi vaan juurikin rmäpäinen tänttärä joka istua tönötti eilenkin mekossaan isänsä Trial-pyörän kyydissä huutaen "KAASUAAA..."

Kokeilin myös ommella Kankaiden Yönä tulostetusta Noshin Lippa-pipo kaavalla hatut lapsille. Hyvä kaava ja helppo ommella. Esikoiselle 5v. py 51cm tein koon L hieman pidennettynä  ja kuopukselle 2v. py. noin 48cm M koolla jota kavensin hieman.

Lippoihin laitoin patalappuhuopaa ja oli riittävän jämäkkää ilman tukikankaiden silitystäkin.

Pahoittelut huonolaatuisesta kännykkäkuvasta :)

Itselleni ompelin oliivin Linnunradan jämäpaloista topin, kaava joku oma kyhäelmä/yhdistely.  Topista tuli yläosasta hiukan väljä niin jouduin lisäämään framilonia rinnan alle.

Kuvat taas todella edustavia isännän otoksia...

Ja lopuksi päätin ottaa uusinta yrityksen laatikkotunikasta *KLIK*.
Kavensin kaavaa ainakin 7cm, piirsin kaula-aukon suuremmaksi, lyhensin helmaa...olikohan ne siinä...

Tästä tuli ihana lötköpaita ja huomattavasti paremman kokoinen kuin ensimmäinen kyhäelmä...

Valitettavasti kuvat eivät anna yhtään oikeutta paidalle...

Neon-pinkki trikoo on Wexleriltä...ohutta eikä kovin paljon joustavaa, hyvä materiaali juuri tämän tyyppiseen vaatteeseen.

Helma on takaata pidempi kuin edestä...sopii loistavasti takapuoli kompleksiselle ihmiselle :) 

Pääntiehen halusin kokeilla tuollaista rullavaa trikooreunaa...antaa huolettoman ilmeen kun vaatekin on tosi huoleton :)

Ja vielä aiemmista kesämekko-ompeluista yli jääneista palasista paitoja pikkuneidille syksyä ajatellen.

Isänälle ompelin muutaman t-paidan ihan yksivärisistä trikoista, niihin ei tullut ehkes mitään painettua kuvaa, niin en nyt sitten niitä alkanut tänne kuvaamaan, kaava oli niissä sama kuin tässä tykätyssä ja pidetyssä Kärpäs-paidassa *klik*