Haastetta itselle mokkanahan muodossa!

Sain ystävältäni todella mielenkiintoisen "haasteen", tehdä vanhasta karmeasta jotain uutta ja käyttökelpoista hänelle.
Vaikka tehtävälleni sain laajalla aikahaarukalla 2-3:kin vuotta, mutta sen verta kutkutti päästä haastamaan itseään, että suoriuduin tehtävästä kahdessa illassa.

Taaskaan en tajunnut ottaa kuvaa lähtökohdasta, mutta siis sain ystävältäni hänen äitinsä vanhan KARMEAN kasarityylisen mokkanahkapaloista kootun lepakkohihaisen paidan / muodottoman säkin. Helmassa oli violetti resori, pääntiellä viininpunainen, toisessa hihassa okran värinen ja toisessa ruosteenoranssi...kuulostaako kauniilta ?? :)

Tästä lähtökohdasta piti siis lähteä työstämään jotain, jota voisi vielä käyttää...kun tuo vaatekappale on jostain kumman syystä lojunut kaapin perukoilla moooonta, mooonta vuotta!!

Aloitin purkamalla vaatteesta resorit ja vuoren pois ja ratkomalla sivusaumat auki, sitten sen kummemmin kaavoja miettimättä piirrustelin ystävän paidan mukaan liivimekon muotoja mokalle ja harrastin leikkaa,liitä,leikkaa,liitä showta jotta sain helmaan reilusti lisää pituutta. Paita tuli käytettyä kahta kämmenenkokoista palaa lukuunottamatta ihan kokonaan.

Haastetta tässä minulle oli se, etten ole tuollaista "halkioon"laitettavaa vetoketjua ikään ommellut, enkä myöskään kyllä kokonaan vuorisilkillä vuoritettua liivimekkoakaan...tässä siis edettiin ihan mutu-tuntumalla..."jos tuosta vähän noin ja tuosta noin..."

Helman jouduin huolittelemaan resorikaitaleella, koska mekon mitta oli edelleen niin nafti, ettei siitä voinut yhtään mitään kääntää, eikä mokkaa ollut enää riittävästi jäljellä...samalla helmaan tuli mielestäni mukava hieman pussittava muoto.  Suurin työ kuitenkin taisi olla vuorisilkin ompelu kiinni käsin, ompelin siis vetoketjun kohdilta ja helmasta vuoren käsin kiinni.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka alkuun epäilin kovin mitä tuleman pitää. Liivarista tuli passelin kokoinen päällä, pukeminen ja riisuminen kyllä on hiukka taiteilua, eli takana olevan vetoketjun olisi pitänyt olla pidempi :)   Ompelukonekkin jaksoi tämän työn paksuista kohdista huolimatta hyvin hoitaa, vain 1 neula katkesi :)  Toivottavasti pääsisi käyttöön myös uudella omistajallaan, koska itse ainakin tykästyin tähän kovin.

Vielä jotain joululahjoja...

Nyt uskaltaa päivittää loputkin joululahjat ihan kuvina blogiin astikin, kun joulu on onnellisesti ohi ja lahjat löytäneet saajilleen :)

Tumppuja ompelin tänä vuonna pukinkonttiin useammat, harmikseni olin vaan hävittänyt johonkin loistavan kaavan jota käytin näiden tumppujen ompeluun ja jouduin piirtelemään summissa kaavat jo ommeltujen tumppujen mukaan, mutta tuli kuitenkin hyvän malliset; istuvat ja sopivan pituiset.

Kaikissa päällinen trikoota ja sisällä microfleeceä, on muuten lämpimät!!

Oma äitini oli toivonut lahjaksi valurautapataansa käsikahvoihin suojuksia, jottei aina ajatuksissaan nappaa paljain käsin kiinni kuumenevsita kahvoista, lisäksi ompelin vielä kannen aukaisua varten tuollaisen sievän "tötterön".

Päällinen puuvillaa, sisäpuoli patalappuvanua, kaavoja ei ollut, vaan summissa toteutettu.

Miehen mummalle maalasin parit pannunaluset. Nämä on maalattu posliinimaaleilla autotallista löytyneille kaakeleille, pohjaan liimattu ohutta vanerilevyä ja paksua huopalevyä, ei sitten kolautettaessa halkea laatta samantien. Katsotaan kuinka toimii käytössä, lähinnä mitä tuo kuva tykkää mahdollisesta kuumasta kattilasta (onhan nämä värit toki jo uunissa "polttamalla" kertaalleen kiinnitetty)

Rakkaille ystävillemme/esikoisen kummeille/kuopuksen kummin vanhemmille/ miehen velipuolelle vaimoineen (tärkeillä ihmisillä on monta nimitystä :) )  maalasin lahjaksi viinilasit aiemmin maalattujen jo särkyneiden tilalle.

Näiden lisäksi pukinkonttiin eksyivät siis aiemmin esittelemäni applikoidut vaatteet: täällä ja applikoitu kietaisupyyhe: täällä.  Pyyhe ainakin oli mieleinen, koska veli tilasi niitä 4kpl lisää :)

Nyt se olisi Joulu sitten käytännössä ohi, ja voisi alkaa rauhallisella aikataululla ompelemaan jotain uutta, mutta ei ainakaan vaatetta omille lapsille, koska pukki toi niin hirveän kasan ostovaatetta ipanoille, ettei äitin ole tarvis mitään nyt ommella. Mutta mitäs jos alottaiskin ensi joulun lahjojen teon jo nyt, niin olisi KERRANKIN ajoissa valmis...ehkä...  :)

Viimehetken paniikki ompelus...

Vaikka mä joka vuosi päätän olla ajoissa liikenteessä joululahjojen suhteen, niin kummasti ne silti jää aina roikkumaan sinne viimetippaan...

No, nyt sitten viimehetken paniikkiompeluksena tein tällaisen lannepyyhkeen (vai mikä se nimitys on?) omalle isoveljelleni jolle en mitään muutakaan lahjaa keksinyt. Saas näkee tuliko koon suhteen ees sinnepäin kun on ihan mutu-tuntumalla kasattu sen mukaan mitä kahdesta (uudesta) pyyhkeestä materiaalia riitti.

Kiinnitys tarralla, takana leveää napakkaa kumpparia, tasku piti olla tietenkin, mahtuu jopa vaikka sen sauna-olusen sujauttaa taskuunsa :) Viimehetken päähänpistoksena applikoin tuommoisen "No Fear" merkin helmaan...ja oli kyllä niin vihoviimeinen idea jotta...kuvahan itsessään on simppeli, mutta tuommosen ison pyyhemöykyn pyörittely ompelukoneessa ei ollut ihan niin simppeliä :)

Toivottavasti pääsee käyttöön...oma mies ainakin tykästyi tähän kovasti ja tilasi itselleenkin samanlaisen...ehkä sitten ensi jouluna, nyt ei enää mitään uutta aloiteta ...

Kun lapsi tarpeeksi kauan haluaa niin...

Oma poika on jo lahja-applikoinneista lähtien hokenut, että miksei äiti hänelle tee hienoa paitaa...no pakkohan se oli sitten ryhtyä taas siihen ei niin mukavaan applikointiin :)

Kuvaksi valikoitui yhteistuumin Lego Ninjago, minä en niistä muuta ymmärrä kuin sen että huokailin taas, että eipä ole simppelein mahdollinen kuva valinta ...

Ei muutakun tuumasta toimeen, olin pilkkonut lahjapaidasta jääneen kankaan lopun jo valmiiksi pojalle paidan palasiksi ja päätin kuvan siihen sitten "läntätä" applikointi sujui suht harmittomasti ja valmistuikin lankojen päättelyä vaille jo neidin päiväunien aikana. Loppuun paidan kasasin sitten seuraavana päivänä päikkäriaikaan.

Jos sitten ehtisi viimeistelemään loput jouluompelukset...ei tule kiire ei!! Ei tulisi muuten, mutta isäntä on reissuhommissa ja näin yksin arkea pyörittäessä ei tuota ompeluaikaa, eikä sen puoleen jaksamistakaan tunnu oikein piisaavan!

Esikoisen tarkka piposuunnitelma...

Eilen aamulla kohta 5-vuotias esikoiseni sai tarkan vision haluamastaan lämpöisemmästä piposta, ja kaikki tämä visiointi tietysti juuri silloin kun olisi ollut kiire lähteä kerhoon :)

Niin tarkkaan oli toinen kuitenkin värit ja kaikki valmiiksi miettinyt, että pitihän sellainen pipo ilta-aikaan pikaisesta lapselle ommella. Oikeasti tähän olisi pitänyt tulla taakse vielä possu-kuninkaan kuva, mutta sain armoa sen verran, että possu-pipon voi sitten tehdä kokonaan omanaan :)

Malli on summissa saksittu ja mutu-tuntumalla vielä vähän kavennettu ja illalla sitten jäin jännittämään hukkuuko poika aamulla pipoonsa, mutta siitähän tulikin ihan passelin kokoinen. Kuvissa näyttää jotenkin kovin hassun malliselta, mutta on sellainen päältä hieman lörpöttävä malli.

Kovin oli käyttäjä mielissään uudesta hatustaan ja kelpasi päähänkin samantien laittaa :)

Kummilasten lahjatoiveita!

Sain omalla tavallaan hirveän / hirveät joululahjatoiveet ihanaakin ihanammilta kummilapsiltani... hirveät siksi, että applikointi ei kuulu mun suosikkipuuhiin tällä hetkellä. Lykkäsin toteutuksen aloittamista, koska inspis näihin puuttui kokonaan, mutta sitten aloin ajatella asiaa JÄRJELLÄ! Hei vau, ihan huippuhienoahan se on, että lapsoset kelpuuttavat ja pyytävät minua ompelemaan heille...siitäpä se toteutuskin sai pontta valmistuakseen :)

Kummitypy halusi velourisen tunikan (voi ei, mä inhoan velourin ompelua...) jossa olisi kuvana joko Helinä Keiju tai joku Little Pet Shop hahmo ja värinä piti tietenkin olla PINKKI!  Tämän kanssa päätin päästä helpommalla ja valitsin kuvaksi simppelin Pet Shop-hahmon.
Omat kangasvarastoni eivät sisältäneet velouria joten kipaisin kangastukkuun nopeasti ostoksille. Tunika on piirrelty jotain paitaa apuna käyttäen, koko on noin 98/104. Hihoihin laitoin resorit jotta antaa hiukka pidemmän käyttöajan vaatteelle. Resoreiksi en uskaltanut laittaa muuta kuin pinkkiä, ettei jää siitä syystä käyttämättä, itse olisin muuten laittanut vaalean lilan tai ponin harjasta löytyvän mintun.

Kummipoika taasen on mahdoton Super Mario fani ja kaupasta ei kuulemma ole oikein niitä vaatteita löytynyt, joten Mario-paita oli siis toiveissa. Kokona piti olla 134cm, ja taas sain todeta ettei mun kangasvarastot tarjoa niin isoon paitaankaan riittävästi kangasta, kun omat lapset käyttää vielä niin paljon pienempia vaatteita ja kankaita olen tilannut niihin riittäviä määriä...uudelleen Kangastukkuun siis: ja siellähän ei sitten juurikaan vaihtoehtoja 8 vuotiaan pojan paitaan ollut, joten tämä vihreä tähti-trikoo sai kelvata. Mieluisin kuva olisi ollut Luigi, mutta paidan pohjavärin takia tein kompromissin ja valitsin Marion, toivotavasti kelpaa kuitenkin. Paidan kaavan nappasin lennosta OB 1/2012 Formal Or Fun, koot olivat 128cm asti, tein siis leveyden 128cm (ilman s.varoja, koska saaja on todella hoikka) ja lisäsin helman ja hihan pituudet vastaamaan 134cm paitaa. Värejä sai kuulemma olla, joten laitoin sitten reippaasti kirkkaat resoritkin.

Kuva olisi saanut olla mielestäni isompikin, mutta A4:selle ei tämän suurempaa mahtunut tulostamaan

Ensimmäistä kertaa tein kaikki kuvat velour-tilkuista ja oli kyllä helpompaa applikoida kuin trikoon kanssa, tikin saa helpommin siistiksi, tosin palojen kiinni silittäminen oli musta hankalampaa kuin trikoon kanssa

Nyt ei kyllä taas tee hetkeen mieli mitään applikoida, tosin surku tuli kun oma poika kaihoisasti katseli vaatteita ja kyseli, koskahan se äiti mullekkin tollasia kuvia ompelis...

Jälleen siilejä, tällä kertaa vihreänä!

No nyt on siili-trikoot ommeltu loppuun viimeistä palaa myöten, tämä oli kangas joka tuli käytettyä loppuun todella tarkasti, jäljelle jäi vain pientä silppua...itseasiassa tätä vihreää minulta jäi uupumaan neidin hamosesta puolikkaan helmasuikaleen verran, mutta lähestyin Mussukoita sähköpostilla ja sain kuin sainkin ostettua itselleni tuon pienen uupuvan palasen verran kangasta lisää...Kiitos Mussukoiden Katille kangaspalan äärettömän nopeasta postituksesta <3

Pikkuneidin hamoseen kokeilin ensimmäistä kertaa Ottobren 1/2011 Petit Fèe kaavaa, jota olin ihastellut PikkuHoon-blogissa. Olin piirtänyt kaavat jo aiemmin leveys 74cm ja pituus 80cm, leikkelin kappaleet ilman s.varoja, mutta pituuttahan jo aikaa sitten piirrettyihin kaavoihin olisi saanut ottaa sitten lisää, leveys oli helmassa silti runsas, joten omaan makuun sitä taas olisi voinut vieläkin kaventaa...tosin kaava oli tarkoitettu paksummalle matskulle kuin trikoo, joten lopputulos voi olla siitä syystä toisenlainen.

Ihan ilman ongelmia ei tämäkään ompelus sujunut, multa puuttui osa ompeluohjeista ja homma tyssäsi, sain kuitenkin ohjeet ihanien ihmisten avustuksella facebookin ompeluryhmässä...mutta englanniksi...ja yrityksistä huolimatta en ymmärtänyt ohjeita niin hyvin, että olisin ymmärtänyt mitä pitää tehdä...kunnes sain PikkuHoolta suomenkieliset ohjeet, jonka jälkeen homma selkisi heti! Seuraava harmaiden hiuksien aiheuttaja oli napinlävet, ompelukone ei vain suostunut yhteistyöhön kun vasta miljoonannen yrityksen ja erehdyksen jälkeen :)

Napit näyttävät kuvassa mustlta, mutta ovat kyllä ruskeat :) Arvon vielä vaihdanko tilalle valkoiset napit..

Malli näyttäisi olevan mukava ja helppo päällä, eikä häiritse leikkejä

Henkselit laitoin resorin alle, vaikka ohjeessa ne tulevat päälle, siistimpi minusta näin, eikä vedä hamekangasta kurttuun

Tämä hamonen kaipasi seurakseen pitkähihaista valkoista paitaa ja sellaista ei kuvaushetkellä kaapissa ollut...niin se piti hetimiten ommella :)

Ihan kokonaan valkoista paitaa ei meillä tulisi käytettyä, joten oli pakko pikaisesti piirtää ja "puukottaa" sabluuna ja lopputulos oli:

Ja vielä tarvittiin tietenkin pitsileggarit!!!

Esikoiselle sitten ihan "tylsästi" vaan peruspertsaa, jossa ihanaa kuosia näkyy mahdollisimman paljon...

Tämän kankaan ompelusta jäi hyvä mieli, ihan jo vaikka pelkästään sillä, että se tuli käytettyä tarkoin loppuun viimeistä "silppua" myöten :)