Ötökät selätti viimeinkin ompelutauon!

Hektistä on arki täällä päässä edelleenkin...ompeluun ei jää aikaa eikä kyllä paukkujakaan, eikä kyllä ole ollut edes mitään mielenkiintoa istahtaa ompelumasiinoiden äärelle.

Esikoisen 5v. juhlat kun saatiin juhlittua, niin Majapuulta aikaa sitten tilattu ötökkä-neulos alkoi polttelemaan näppejä. Halusin todenteolla päästä kokeilemaan minkälaista on neulos ommella ja työstää...ja pakko sanoa, olen vaikuttunut, tosi kiva matsku ommella!

Leikkelin kauhealla kiireellä itselleni hupparin ja neidille sitten suitsait sukkelaan tosi silmämääräisesti hupparin loppu kankaasta, hupunkin piirtelin lennosta ja...

...tuli sitten ihan hiukan arvioitua tuo koko väärin :)

Tuli siitä huppari...joka on sopiva ehkä joskus hamaassa tulevaisuudessa. Mutta nyt on ainakin vaatteella pitkä käyttöikä, kun alkuun voi olla hiharesorit käännettynä ja vaate mallia huppari-mekko :)

Tarkoitus oli siis tehdä ihan tavan huppari...

...mutta lopputulos olikin jotain muuta...

Oma hupparikin valmistui resoreita vaille valmiiksi ... kerrassaan tehokkaasti käytetty 2,5 tuntinen pikkuneidin päiväuniaika...

Taitavien tekijöiden loistavia ideoita testissä ja turhien kankaiden hävitys jatkuu..

Kuten jo aiemmin olen varmasti maininnutkin, niin kuulun erääseen ompeluryhmään jossa on valtava määrä todella taitavia ja ennenkaikkea idearikkaita kanssaompelijoita.

Tällä kertaa omaan kokeiluun pääsi kekseliään Lauran by LauraKoo blogin kirjoittajan loistava kankaiden tuunausidea kloriten avulla. Ja samalla pääsin jatkamaan epämieluisten kankaiden pois käyttöä :)

Ihan en kyllä näillä omilla räpellyksilläni samalle tasolle yllä kuin esim. Mutturalla-blogin Annika :D Mutta se täytyy myöntää, että hauskaa ja ennenkaikkea erilaista puuhaa tämä kloriten sumuttelu oli. Kiitos siis ideasta Laura!!

Ensimmäiseksi "uhriksi" päätyi isännän kauhtunut musta työpaita. Sabluuna tehty vain pelkästä kontaktimuovista ja ainakin minun hövelillä suihkuttelutyylillä sabluunan alle pääsi kloritea ihan reilusti, joten jouduin paikkailemaan sitten kangastussilla ja maalailin rajat valkoisen peitevärin kanssa. Kelpasi kuulemma kuitenkin työpaidaksi edelleen :)

Seuraavaksi kaivoin ne turhat käyttämättä jääneet trikoot laatikosta ja ompelin pojalle vielä pyjamia lisää. Tällä kertaa sabluuna on kontaktilla päällystetty paperi ja sabluunan vetelin kevyesti kiinni ihan puikkoliimaa apuna käyttäen ja suihkin kloriteakin maltillisemmin :) Ja tällä tyylillä ei kyllä päässyt kloritea yhtään leviämään sabluunan alle.

Viimeiseksi löytyi tällainen tosi ruman sininen trikookangaspala ja jotain äärettömän lörttöä resoria jotka oli kulutettava pois lojumasta, hihakangas kierrätetty vanhasta trikoopaidasta. Poika itse toivoi pyjamaan koiran kuvaa, joten sellainen siis, silmiksi tummansiniset paljetit piristämään.

Nyt on pyjamia taas herralla riittävästi ja äiti sai taas muutaman lojuvan kankaan kulutettua pois ja kokeiltua jotakin uutta hauskaa ideaa itsekin :)

Paita joka ei kyllä sitten niinkun yhtään iske :)

Olen urakalla käynyt läpi kankaitani, lähinnä niitä "jämä-paloja" joita on jäänyt aiemmista ompeluksista yli.
Löysin Kangastukusta ostamaani Nanson trikoota vielä palasen (olen aiemmin tehnyt tästä pitkähihaisen itselleni) ja aikani kaavoja kankaalle mallailtua tulin tulokseen että kangas ei riitä mihinkään "luottokaavaan" joten kokeillaan jotain uutta...

Kaavakokeiluna siis Ottobren Summer Basic (2/2013) koossa 38, tehty ilman mitään suurempia muutoksia.
Ja ööö....en tykkää...ei vaan ole jotenkin yhtään mun mallinen vaate. En oikein osaa sanoa johtuuko se kankaasta, vai mallista vai mistä. Tykkään nuista suoraan olkasaumoista jatketuista hihoista, mutta mulla on sellanen tunne että ne vaan ei sovi mulle  ja toisekseen vaate olisi voinut olla pidempi, mä en ole lyhyiden paitojen ystävä.

Kun kerran uutta kokeillaan, niin päätin kokeilla tapani mukaan näin jälkijunassa useammassa blogissa esiintynyttä trikoolla letittämistä... Itse käytin valmista mustaa trikoista matonkudetta kun kerä sattui lähellä pyörimään. En huolitellut pääntietä mitenkään, ompelin vaan letin pienen pienillä ja USEILLA pistoilla käsin kiinni kaula-aukkoon, niin ettei kaula-aukon kangasta pääse tursumaan missään vaiheessa letityksen "yli". Musta väri letissä ei oikein näkynyt mihinkään...joten ompelin vielä muutamia hopeisia paljetteja letitykseen..antavat sitten pientä kimmellystä paitaan :)

Tässä nyt tuo pääntien trikookude-letti paljeteilla

Mahdollisimman simppeliä ja nopeaa...

Meidän perheessä eletään edelleen aikaa jolloin ompelukone ja saumuri saavat rauhassa lepäillä...ainakin suurimman osan ajasta, johtuen isännän reissuhommista. Jotenkin sitä vaan on niin naatti kun kaitsee näitä kahta termiittiä yksinään aamusta iltaan, varsinkaan kun meillä tuo pikkuneiti ei edelleenkään nuku öitänsä ja nyt lisämausteena taas nuo aamuyön tunneille kestävät nukahtamistaistot :(  Siinä ei paljon paukkuja ompelulle enää jää...

Jotain kuitenkin olen saanut ihan oman "mielenterveyden" puitteissa tehtyä...mutta jotain niin simpeliä ja nopeaa ja yksinkertaista, taka-ajatuksena varmaankin lähinnä ommella pois kaapista niitä pitkään siellä lojuneita yksilöitä :D

Jämäkankaista syntyi siis neidille pyjama, koko voisi olla joku 86cm, koska on reilusti kasvuvaraa vielä. Kankaana tässä kangastukusta ostamani hiiri? trikoon loput, jotka olen uitellut kloriitissa jotta aiempi tumman viininpunainen pohja muuttuisi johonkin suuntaan (en edes tiennyt mitä halusin, halusin vain silloin joskus kloriitissa kankaita uittaa..) Raitakangas kierrätetty omasta hyväkuntoisesta t-paidasta.

Paidan kaava White Rabbit  OB 1/2011 muokattuna omiin tarpeisiin sopivaksi ja housut City Mouse OB 4/2011, vyötäröresori korvattu kuminauhakujalla

Neiti Tyyli-Lyyli 1v7kk ei näitä päällensä kelpuuttanut vaan haki määrätietoisesti kaapista toisen jo aiemmin ompelemani pyjaman...nuorena se vaate-"tuittuilu" jo alkaa :) Onneksi tässä on sen verran reilusti kasvuvaraa, ettei haittaa vaikkei heti käyttöön pääsisikään.

Esikoinen toivoi itselleen pyjamaa jossa olisi pitkähihainen yläosa, mutta shortsi-alaosa...kangaskaappia pengottuani ja paloja mittailtuani päätin yllättää pikkumiehen ja tehdä vannoutuneelle vihreä-fanille kerrankin jotain taatusti mieleistä.....ja voi sitä onnea ja riemua kun tuotos oli valmis...ahhh, niin ihanaa kuultavaa ja katsottavaa äidillekkin, joka vain nopeasti jotain surautteli :)  Poika oli sitä mieltä, että "kyllä tämä äiti ihan päiväpaita on..."  äidin sana kuitenkin toistaiseksi sen verta tehosi että tuo lime tykitys on tehty yökäyttöön :)

Paidan kaava More Grey raglanpaita OB 4/11  koko 104cm pidennetyillä hihoilla ja helmalla
Shortsit tehty High Jump housuista OB 4/2011 mallia mukaillen  koko 104cm

Pyjaman onnellinen omistaja: "Äiti, tää on just sitä mitä mä oon toivonutkin..." :)

Itselleni sitten kaivelin kaapista joskus tarjouksesta ostamaani pallotrikoota, joka ei ole aiemmin riittänyt käyttötarkoituksiini, mutta nyt kun alan olla kyllästynyt ainaisiin tunikoihin ja mekkoihin, niin tämäpä riittikin.
Tavan trikoopaita siis itselle!

Kaavana ensikokeilussa Patchwork  OB 5/2012  Koko 38, hihan kaava 40 (olin lukenut että tässä on kapeat hihat) , pituutta myös lisätty reilusti helmaan lisää ja hihat vajaamittaiset koska muuhun ei kangas riittänyt.

Tästä tuli oikeinkin mieleinen vaikka kangas ei alkuun sytyttänyt ja kaava oli myös oikein passeli, tällä siis muutama trikoopaita vielä lisää :)


Vielä olisi muutama yön yksinäisinä tunteina leikelty vaate odottamassa ompeluaan ja olen aika kivasti saanut niitä pyörimään jääneitä kankaita "tuhottua" pois :)

Haastetta itselle mokkanahan muodossa!

Sain ystävältäni todella mielenkiintoisen "haasteen", tehdä vanhasta karmeasta jotain uutta ja käyttökelpoista hänelle.
Vaikka tehtävälleni sain laajalla aikahaarukalla 2-3:kin vuotta, mutta sen verta kutkutti päästä haastamaan itseään, että suoriuduin tehtävästä kahdessa illassa.

Taaskaan en tajunnut ottaa kuvaa lähtökohdasta, mutta siis sain ystävältäni hänen äitinsä vanhan KARMEAN kasarityylisen mokkanahkapaloista kootun lepakkohihaisen paidan / muodottoman säkin. Helmassa oli violetti resori, pääntiellä viininpunainen, toisessa hihassa okran värinen ja toisessa ruosteenoranssi...kuulostaako kauniilta ?? :)

Tästä lähtökohdasta piti siis lähteä työstämään jotain, jota voisi vielä käyttää...kun tuo vaatekappale on jostain kumman syystä lojunut kaapin perukoilla moooonta, mooonta vuotta!!

Aloitin purkamalla vaatteesta resorit ja vuoren pois ja ratkomalla sivusaumat auki, sitten sen kummemmin kaavoja miettimättä piirrustelin ystävän paidan mukaan liivimekon muotoja mokalle ja harrastin leikkaa,liitä,leikkaa,liitä showta jotta sain helmaan reilusti lisää pituutta. Paita tuli käytettyä kahta kämmenenkokoista palaa lukuunottamatta ihan kokonaan.

Haastetta tässä minulle oli se, etten ole tuollaista "halkioon"laitettavaa vetoketjua ikään ommellut, enkä myöskään kyllä kokonaan vuorisilkillä vuoritettua liivimekkoakaan...tässä siis edettiin ihan mutu-tuntumalla..."jos tuosta vähän noin ja tuosta noin..."

Helman jouduin huolittelemaan resorikaitaleella, koska mekon mitta oli edelleen niin nafti, ettei siitä voinut yhtään mitään kääntää, eikä mokkaa ollut enää riittävästi jäljellä...samalla helmaan tuli mielestäni mukava hieman pussittava muoto.  Suurin työ kuitenkin taisi olla vuorisilkin ompelu kiinni käsin, ompelin siis vetoketjun kohdilta ja helmasta vuoren käsin kiinni.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka alkuun epäilin kovin mitä tuleman pitää. Liivarista tuli passelin kokoinen päällä, pukeminen ja riisuminen kyllä on hiukka taiteilua, eli takana olevan vetoketjun olisi pitänyt olla pidempi :)   Ompelukonekkin jaksoi tämän työn paksuista kohdista huolimatta hyvin hoitaa, vain 1 neula katkesi :)  Toivottavasti pääsisi käyttöön myös uudella omistajallaan, koska itse ainakin tykästyin tähän kovin.

Vielä jotain joululahjoja...

Nyt uskaltaa päivittää loputkin joululahjat ihan kuvina blogiin astikin, kun joulu on onnellisesti ohi ja lahjat löytäneet saajilleen :)

Tumppuja ompelin tänä vuonna pukinkonttiin useammat, harmikseni olin vaan hävittänyt johonkin loistavan kaavan jota käytin näiden tumppujen ompeluun ja jouduin piirtelemään summissa kaavat jo ommeltujen tumppujen mukaan, mutta tuli kuitenkin hyvän malliset; istuvat ja sopivan pituiset.

Kaikissa päällinen trikoota ja sisällä microfleeceä, on muuten lämpimät!!

Oma äitini oli toivonut lahjaksi valurautapataansa käsikahvoihin suojuksia, jottei aina ajatuksissaan nappaa paljain käsin kiinni kuumenevsita kahvoista, lisäksi ompelin vielä kannen aukaisua varten tuollaisen sievän "tötterön".

Päällinen puuvillaa, sisäpuoli patalappuvanua, kaavoja ei ollut, vaan summissa toteutettu.

Miehen mummalle maalasin parit pannunaluset. Nämä on maalattu posliinimaaleilla autotallista löytyneille kaakeleille, pohjaan liimattu ohutta vanerilevyä ja paksua huopalevyä, ei sitten kolautettaessa halkea laatta samantien. Katsotaan kuinka toimii käytössä, lähinnä mitä tuo kuva tykkää mahdollisesta kuumasta kattilasta (onhan nämä värit toki jo uunissa "polttamalla" kertaalleen kiinnitetty)

Rakkaille ystävillemme/esikoisen kummeille/kuopuksen kummin vanhemmille/ miehen velipuolelle vaimoineen (tärkeillä ihmisillä on monta nimitystä :) )  maalasin lahjaksi viinilasit aiemmin maalattujen jo särkyneiden tilalle.

Näiden lisäksi pukinkonttiin eksyivät siis aiemmin esittelemäni applikoidut vaatteet: täällä ja applikoitu kietaisupyyhe: täällä.  Pyyhe ainakin oli mieleinen, koska veli tilasi niitä 4kpl lisää :)

Nyt se olisi Joulu sitten käytännössä ohi, ja voisi alkaa rauhallisella aikataululla ompelemaan jotain uutta, mutta ei ainakaan vaatetta omille lapsille, koska pukki toi niin hirveän kasan ostovaatetta ipanoille, ettei äitin ole tarvis mitään nyt ommella. Mutta mitäs jos alottaiskin ensi joulun lahjojen teon jo nyt, niin olisi KERRANKIN ajoissa valmis...ehkä...  :)

Viimehetken paniikki ompelus...

Vaikka mä joka vuosi päätän olla ajoissa liikenteessä joululahjojen suhteen, niin kummasti ne silti jää aina roikkumaan sinne viimetippaan...

No, nyt sitten viimehetken paniikkiompeluksena tein tällaisen lannepyyhkeen (vai mikä se nimitys on?) omalle isoveljelleni jolle en mitään muutakaan lahjaa keksinyt. Saas näkee tuliko koon suhteen ees sinnepäin kun on ihan mutu-tuntumalla kasattu sen mukaan mitä kahdesta (uudesta) pyyhkeestä materiaalia riitti.

Kiinnitys tarralla, takana leveää napakkaa kumpparia, tasku piti olla tietenkin, mahtuu jopa vaikka sen sauna-olusen sujauttaa taskuunsa :) Viimehetken päähänpistoksena applikoin tuommoisen "No Fear" merkin helmaan...ja oli kyllä niin vihoviimeinen idea jotta...kuvahan itsessään on simppeli, mutta tuommosen ison pyyhemöykyn pyörittely ompelukoneessa ei ollut ihan niin simppeliä :)

Toivottavasti pääsee käyttöön...oma mies ainakin tykästyi tähän kovasti ja tilasi itselleenkin samanlaisen...ehkä sitten ensi jouluna, nyt ei enää mitään uutta aloiteta ...