lauantai 19. huhtikuuta 2014

Ei Pöllömpää!!

Liekö käynyt satumainen pullamunkki tuuri vai olenko mä jotain jopa oppinutkin.....

Olen nimittäin vältellyt haalareiden/ jumpsuittien ompelua vain ja ainoastaan sen vetoketjun takia...

Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla moisen tekoa kun käteen löytyi kangaskaapista aikaa sitten haalimani pöllö-college. Mulla on nyt myös joku kumma paussi trikoon ompeluun joten tämä college kaapista varmaan juuri siksi käteen tarttuikin :)

Kaavaksi valikoitui monen kehuma Villikko-haalari (OB 1/2013) koossa 86cm. Muokkasin haalarin vain vetoketjulliseksi ja luonnollisesti siten jätin ne nepparit haaroista pois, lisäsin myös hupun käyttämällä apuna jonkun toisen jumpsuitin huppukaavaa. Hihoista ja lahkeista napsasin pituutta hieman pois, koska halusin laittaa resorit.

Alkuun ajattelin päästä helpolla ja kantata vetoketjun osuuden, mutta koska se ei mielestäni sopinut kyseisen kankaan kanssa päätin kokeilla vetoketjun ompelua ihan "oikeaopillisesti".

Ja kappas, se onnistui kertalaakista niin hienosti että ihan olen ylpeä itsestäni :)

Huppu vuoritettu harmaalla kalanruoto velourilla, koska se oli ainoa harmaa-pohjainen kangas jota sattui löytymään

Haalarista tuli juuri passeli, seuraavaan täytyy hieman muokata tuota niska-haara- mittaa pidemmäksi niin jää hiukan kasvuvaraakin.




Tämä oli kyllä todella nopea ja simppeli ommella, näitä täytynee vielä toinenkin tehdä kun vetoketju-kammo on nyt selätetty.... ja näyttääpä tuo neitikin viihtyvän uudessa vaatteessaan :)

Nyt täytynee taas palailla pihahommien pariin ja ommella siinä sivussa vaan jotain nopeaa, 8 omenapuuta ja "muutama" metri vattupuskia leikattuna, kuopsuteltavaa kyllä vielä piisaa näin keväisin :)

5 kommenttia:

  1. Joskus kannattaa härkää tarttua sarvista ja kokeilla vaan rohkeasti sitä, mitä luulee, ettei osaa. Hyvin olet onnistunut vetskarin ompelussa. Ja muutenkin on mukavan näköinen ompelus. :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava haalari! Se on aina ihana tunne, kun onnistuu jossakin, jota on pitänyt vaikeana! Onnittelut, mainio suoritus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Se tunne on tosissaankin hyvinkin voimaannuttava, sillä tunteella voi lähteä sitten tavoittelemaan jotain suuruudenhulluuksia ja todeta ettei nyt ihan visio ja taidot kohdanneetkaan :D

      Poista
  3. Ihana haalari tuosta kankaasta. Sitä olisi minullakin kaapissa odottamassa idean poikasta :)

    VastaaPoista

Kommentit piristävät mieltä, kiitos niistä :)