lauantai 28. joulukuuta 2013

Haastetta itselle mokkanahan muodossa!

Sain ystävältäni todella mielenkiintoisen "haasteen", tehdä vanhasta karmeasta jotain uutta ja käyttökelpoista hänelle.
Vaikka tehtävälleni sain laajalla aikahaarukalla 2-3:kin vuotta, mutta sen verta kutkutti päästä haastamaan itseään, että suoriuduin tehtävästä kahdessa illassa.

Taaskaan en tajunnut ottaa kuvaa lähtökohdasta, mutta siis sain ystävältäni hänen äitinsä vanhan KARMEAN kasarityylisen mokkanahkapaloista kootun lepakkohihaisen paidan / muodottoman säkin. Helmassa oli violetti resori, pääntiellä viininpunainen, toisessa hihassa okran värinen ja toisessa ruosteenoranssi...kuulostaako kauniilta ?? :)

Tästä lähtökohdasta piti siis lähteä työstämään jotain, jota voisi vielä käyttää...kun tuo vaatekappale on jostain kumman syystä lojunut kaapin perukoilla moooonta, mooonta vuotta!!

Aloitin purkamalla vaatteesta resorit ja vuoren pois ja ratkomalla sivusaumat auki, sitten sen kummemmin kaavoja miettimättä piirrustelin ystävän paidan mukaan liivimekon muotoja mokalle ja harrastin leikkaa,liitä,leikkaa,liitä showta jotta sain helmaan reilusti lisää pituutta. Paita tuli käytettyä kahta kämmenenkokoista palaa lukuunottamatta ihan kokonaan.

Haastetta tässä minulle oli se, etten ole tuollaista "halkioon"laitettavaa vetoketjua ikään ommellut, enkä myöskään kyllä kokonaan vuorisilkillä vuoritettua liivimekkoakaan...tässä siis edettiin ihan mutu-tuntumalla..."jos tuosta vähän noin ja tuosta noin..."

Helman jouduin huolittelemaan resorikaitaleella, koska mekon mitta oli edelleen niin nafti, ettei siitä voinut yhtään mitään kääntää, eikä mokkaa ollut enää riittävästi jäljellä...samalla helmaan tuli mielestäni mukava hieman pussittava muoto.  Suurin työ kuitenkin taisi olla vuorisilkin ompelu kiinni käsin, ompelin siis vetoketjun kohdilta ja helmasta vuoren käsin kiinni.











Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka alkuun epäilin kovin mitä tuleman pitää. Liivarista tuli passelin kokoinen päällä, pukeminen ja riisuminen kyllä on hiukka taiteilua, eli takana olevan vetoketjun olisi pitänyt olla pidempi :)   Ompelukonekkin jaksoi tämän työn paksuista kohdista huolimatta hyvin hoitaa, vain 1 neula katkesi :)  Toivottavasti pääsisi käyttöön myös uudella omistajallaan, koska itse ainakin tykästyin tähän kovin.


8 kommenttia:

  1. No vautsi! Tosi mageehan tämä on ja istuukin niin nätisti! :)

    VastaaPoista
  2. Iiik, miten ihana! Tuota on todella vaikea kuvitella alkuperäisessä kuosissaan. Upeat värit!

    VastaaPoista
  3. Todella upea lopputulos! On tuossa ollu hommaa...

    VastaaPoista

Kommentit piristävät mieltä, kiitos niistä :)