Liki puoli vuotta blogi-hiljaisuutta

Oliskohan nyt aika taas jotain tekeleitä tännekkin saattaa...

Kaikkea tulee edelleen koko ajan räpellettyä, mutta jostain syystä kun päivät on töissä tietokoneen kanssa naimisissa ei kiinnosta enää kotona konetta enää avatakaan... tosin eipä näissä elämän ruuhkavuosissa aikaa tunnu mihinkään ylimääräiseen olevankaan...

Meillä esikoinen aloitti elokuussa koulun... hälle sitten muutamia uusia vaatteita kouluun...ja kun tuo farkuista kieltäytyjä käyttää nykyään mukisematta farkkujakin niin ajattelin että pakko ommella kaikki "lapselliset kankaat" äkkiä pois pyörimästä nyt kun ne vielä kelpaavat päälle.

Peruspertsaa siis hupparien ja pitkähihaisten merkeissä:

Beagle Boy taisi olla kaavan nimi. Tehty 116cm leveydellä ja hihat ja helma summissa 122/128 käyttävälle

On the road taitaa olla näissä kaavana koko 122/128

Pikkuneidillekkin jotain:

Yksisarvis-kankaastaneiti on kärttänyt pitkää mekkoa jo pitemmän aikaa...nyt äiti sen vihdoin sai tehtyä.... ja jämistä vielä riitti pipoonkin

Tämän kankaan neiti itse hyllystä kiskoi ja sanoi että tästä ommellaan ensimmäiseksi...hyvä niin, koska palasta ei riittänytkään enää kuin tunikaan...

Pallokankaat olivat jääneet lian pieniksi paloiksi itsekseen käytettäväksi...yhdistämällä niistä kuitenkin tuli oikeinkin mieluinen mekko. Kaavana Snow White and Rose Red sovellettuna

Kaavana joku naftin kokoinen Princes Castle joka siis kaikkialta summissa muuteltu 104/110 cm sopivaksi. Teen nykyään lähes kaikkiin neidin vaatteisiin kaula-aukon alavaralla, kivempi mielestäni niin.
Tämä oli tämän vuoden päiväkotikuvaan tehty tunika. 

Akuuttiin paitapulaan uhkaavasti nafteiksi jäävistä kangaspaloista perus paitaa. Koko 104/110cm

Itse olen hurahtanut nyt crosfitt kuntoiluun lajin kaikessa hulluudessaan....eikä omaan makuun sopivia toppeja löytynyt...haluan hieman pidemmän helman enkä mitään makkarankuorta. Joten pari prototyyppiä omilla kaava räpellyksillä...

Kangas Tallinnasta, kaava oma, 

Tästä tuli kerrasta hyvän mallinen. Kangas joku Kangastukun löytö, oikeinkin neon-pinkki.

Virkkaus on ollut myös jokailtainen urakka...

Pipoja ja tuubihuiveja...

...ja olkkariin matto kokeilu...kude loppui kesken kaiken, niin lopputulos jäi hiukan naftiksi omaan makuun...

Ohjeena Lankavan Helminauha matto kaksinkertaisella leveydellä tehtynä

Täyttä Rakkautta !

Se tunne, kun ompelee vaatteen joka on täyttä rakkautta heti ensi silmäyksestä!

Se tunne on ihan huikea!

Olen marinoinut nyt jo piiiiitkän tovin Metsäkissa-neulosta uskaltamatta kajota saksilla koko kankaaseen. Aina kangaskätkön aukaistessa kyseinen kangas on kuiskutellut minulle... ja nyt vihdoin päätin rohkaistua ja leikellä kankaan...ja voi että, kyllä kannatti...olen aivan rakastunut tähän vaatteeseen.

Kaavapohjana käytin muokkaillen SK-lehden sadetakki kaavaa, jolla olen tehnyt TÄMÄN ja TÄMÄN takin. Halusin hupparista väljän mallisen, johon mahtuu alle vielä lisää vaatetta, mutta joka ei kuitenkaan ihan teltta ole.

Ripeästi asettelin kaavat kankaalle, mutta valehtelematta 2,5 tuntia vain tuijottelin ja emmin, ennen kuin uskalsin leikata...

Riittävän pitkät hihat, joissa resorit voi tarpeen vaatiessa vetää kunnolla sormien suojaksi.

Huppuun onnistuin saamaan myös nuo kisut aika kivasti näkyviin.

Ei kiristä, ei purista, ja on riittävän pitkä ettei tarvitse koko ajan kiskoa alaspäin!

Kaikki onnistui täydellisesti, mitään kohtaa en jälkeenpäin harmittele. Vetoketju on niin nätti,ei kupsuile eikä kierrä, hupun sauma niskassa piilotettu, vetoketju piilotettu hupun osuudelta (vaikka muuten tässä ei alavaroja tms. olekaan.) Ihanaa olla kerrankin oikein tyytyväinen ompelukseensa!!

Taskutkin löytyy toki, kaaritaskut, mutta ne on tarkoituksella naamioitu niin etteivät heti pomppaa silmille.

Kangasta oli himpun yli metri ja vain pieni palanen jäi säästöön....sillekkkin on jo käyttötarkoitus valmiiksi mietittynä...mutta siitä sitten lisää myöhemmin :)

Aevan mahottoman ompelujumituksen selätystä...

Täällä päässä on ollut joku käsittämätön ompelujumi...mitään en oo ommellut liki kuukauteen, ei vaan ole yhtään innostanut edes katsastaa koneitten suuntaan.

Virkannut olen sitten senkin edestä (niistä lisää myöhemmin), könöttänyt sohvan nurkassa lankakerien ympäröimänä ja virkannut hullun kiilto silmissä illasta toiseen ja tuijottanut iltaisin tavoistani poiketen telkkaria...hauskaa puuhaa, mutta hauskuus olikin sitten monen illan virkkailun jälkeen kaukana kun kroppa oli niin jumissa, että hengittäminenkin teki kipeää.

Oli siis koitettava selättää ompelujumi (ilman tekemistähän minä en vain osaa lötkötellä)....

Onneksi "hätiin saapui" MUMINTALO- blogin ihana ompelijatar joka hupullisella perhos-tunika ompeluksellaan sai ompelujumini selätettyä ja samalla zemppasi kokeilemaan itselleni pitkään nou nou-listalla olleen OIKEAN nappilistan tekoa. Kiitos myös KARKELOT- blogin Kukalle, joka on tehnyt aivan loistavia tutoriaaleja blogiinsa, niitä seuraten sain minäkin nappilista peikkoni selätettyä :)


No niin, pidemmittä puheitta, tässä siis ompelujumin selätys ompelu...ihan ei kaikkeista omimman näköinen vaate, mutta HEI; se jumi sentään selättyi :)

Kaavana itselle sopivaksi muokkailtu MIW

 Eihän tämä vaikeeta ollutkaan, nappilistan teko on kuin onkin helppoa....mutta napinläpien teosta ei voi sanoa samaa, meinasi ihan usko loppua tuon oman ompelumasiinan kanssa napinläpiä takutessa...no siellä nekin nyt kuitenkin paikoillaan on :)


Toisena ompeluksena hartaasti haudotusta mustasta Soul Birdistä tavan trikoopaita, kun niistä tuntuisi nyt tunikoissa viipottaneella olevan pulaa.  Kaavana jälleen MIW, jota olen muokkaillut omiin rakenteisiin sopivaksi :D

Loistava kaavapohja tuo MIW tällaiselle notkoselkäiselle ihmiselle :)

Vielä olis muutamat pikkuneidin vaatteet kuvaamatta ja sitten ne virkkuutyöt...katsotaan millä vuosikymmenellä tänne blogiin asti päivittyvät.

Nyt mä lähden tutkimaan kangaspinosta seuraavaa saksien alle päätyjää :)

Ei Pöllömpää!!

Liekö käynyt satumainen pullamunkki tuuri vai olenko mä jotain jopa oppinutkin.....

Olen nimittäin vältellyt haalareiden/ jumpsuittien ompelua vain ja ainoastaan sen vetoketjun takia...

Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla moisen tekoa kun käteen löytyi kangaskaapista aikaa sitten haalimani pöllö-college. Mulla on nyt myös joku kumma paussi trikoon ompeluun joten tämä college kaapista varmaan juuri siksi käteen tarttuikin :)

Kaavaksi valikoitui monen kehuma Villikko-haalari (OB 1/2013) koossa 86cm. Muokkasin haalarin vain vetoketjulliseksi ja luonnollisesti siten jätin ne nepparit haaroista pois, lisäsin myös hupun käyttämällä apuna jonkun toisen jumpsuitin huppukaavaa. Hihoista ja lahkeista napsasin pituutta hieman pois, koska halusin laittaa resorit.

Alkuun ajattelin päästä helpolla ja kantata vetoketjun osuuden, mutta koska se ei mielestäni sopinut kyseisen kankaan kanssa päätin kokeilla vetoketjun ompelua ihan "oikeaopillisesti".

Ja kappas, se onnistui kertalaakista niin hienosti että ihan olen ylpeä itsestäni :)

Huppu vuoritettu harmaalla kalanruoto velourilla, koska se oli ainoa harmaa-pohjainen kangas jota sattui löytymään

Haalarista tuli juuri passeli, seuraavaan täytyy hieman muokata tuota niska-haara- mittaa pidemmäksi niin jää hiukan kasvuvaraakin.

Tämä oli kyllä todella nopea ja simppeli ommella, näitä täytynee vielä toinenkin tehdä kun vetoketju-kammo on nyt selätetty.... ja näyttääpä tuo neitikin viihtyvän uudessa vaatteessaan :)

Nyt täytynee taas palailla pihahommien pariin ja ommella siinä sivussa vaan jotain nopeaa, 8 omenapuuta ja "muutama" metri vattupuskia leikattuna, kuopsuteltavaa kyllä vielä piisaa näin keväisin :)

Kolmet farkut pieniksi neliö-paloiksi ja lopputulos on....

Piirtelin eilen esikoisen kerhoilun aikana pikkuneidille uutta takkikaavaa yhdistellen omaan tuttuun tapaani osia sieltä ja täältä...kunnes vahva visio; aivan erilainen kuin piti olla iskostui päähäni...

En päässyt visiostani yli enkä ympäri vaikka kuinka koitin ja alkuperäisen suunnitelman mukainen puuvillainen takki sai jäädä odottamaan vuoroaan...

Temmoin silpomista odottavien farkkujen hyllyltä kasan kainalooni ja kauhealla tohinalla aloin leikkelemään farkuista pieniä neliöitä...kolmet farkut ehdin leikellä ennen kuin piti lähteä hakemaan esikoista kerhosta...

Suuren epäilyksen ja homman edetessä muutaman ärräpään saattelemana tilkkukasasta syntyi TAKKI

....johon en sitten edellisen takin tapaan muistanut laittaa edes ripustuslenkkiä niskaan :)

Kokosin tilkut saumurilla ommellen ja leikkelin sitten kaavojen mukaiset palaset ja tikkailin takkikappale kerrallaan saumurisaumat litteiksi.

Isäntä valitsi takkiin neonkeltaisen vetoketjun, joten vuori noudattaa sitten samaista neonkeltaita linjaa, rintaan vielä hymynaama heijastin :)

Ensimmäistä kertaa kokeilin tuulilistan tekoa takkiin, ihan en ole tuohon vetskan yläpäähän tyytyväinen, mutta pienistä ompelujärjestys-kämmeistä johtuen se saa nyt kelvata....helmaan lisäsin viimehetkellä nauhakujan.

Taskujen perään jäin hieman haikailemaan, mutta en halunnut rikkoa tätä takin ideana ollutta tilkku-ideaa, niin ne jäivät nyt pois :)

Hiukkasen tuli kyllä taas kasvuvaraa tehtyä, mutta kaventelu ei tämän vaatteen kohdalla tullut mieleenkään, sen verta oli ommeltavaa tikkailuineen päivineen.

Tämän takin kanssa tuhrasin yhden päivän ompeluaikani kokonaan...josko sitten seuraavaksi jotain nopeampaa puuvillatakkia :) Tosin esikoinen joka ei yleensä mitään vaatteita sen kummemmin tilaile sanoi että hänellekkin tällainen takki....se taitas sitten olla 5 farkut leikeltäväks...onneksi niitä vielä löytyy :)

Keskeneräisten kasasta PINKKI-ÄLLÖTYS!

Leikkelin jo Joulukuussa lahjaompeluksesta yli jääneen pinkin velourin neidin mekoksi, ajatuksena tehdä mekkoon joku isotöisempi applikaatio....

No keskeneräisenähän tuo on nyt sitten lojunut jo liki 3 kuukautta, oli ehkä aika tarttua toimeen ja tehdä tuolle kirkuvalle pinkitykselle jotain...applikointi ei edelleenkään napannut (se tuntuu olevan sellasta kausiluonteista puuhaa, joskus applikoi urakalla ja toisinaan ei sitten kiinnoosta pätkääkään...) joten päätin muuttaa suunnitelmaa.

Pinkkiä velouria ei ollut enää yhtään jäljellä, mutta tuollaista aika kivan lilaa löytyi pieni palanen, niin pieni tosin sekin, että huppu piti leikata väärään langansuuntaan...

Tohinalla sitten ompelin huppu-mekkosen valmiiksi, mutta jotenkin se oli pliisun oloinen...lisäsin isot napit...yhä jotenkin tylsä...lisäsin hiukan ricrac-nauhaa taskuun ja nyt lopputulos kelpasi!

Ihan kiva tästä lopulta tulikin vaikka kovin kovin pinkki se edelleen on :) Pääasia kuitenkin, että neiti ilahtui vaatteestaan kovin, eikä olisi antanut sitä sovituksen jälkeen pois päältä...tällä kertaa ei tarvinnut siis myöhemminkään neitiä lainkaan lahjoa mekko päällä kuvattavaksi, vaan tyytyväisenä keikisteli kameralle :)

Kaava tähän on hyvinkin pitkälti oma sovellus...yläosa alkujaan tavan trikoopaidan kaava, jota sitten muokkaillut omien mieltymysten mukaan, tasku piirretty lennosta ja huppuun katsottu hiukan muotoa jostain kaavasta (ei muista mikä..)

Öttiäisiä itsellekkin...

Ompelin pikku-neidille ja itselleni samaan aikaan hupparit, ja nyt sitten vihdoin saan postattua tämän oman hupparinikin :) Neidin huppari oli siis täällä.

Kaavapohjana omassa hupparissani käytin samaa kuin aiemmin tekemässäni pinkissä hupparissa täällä, piirsin vain hupun erilaiseksi eli tuollaiseksi korkeampi kauluksiseksi ja taitteelta leikatuksi.

Helmaan mittaa sen verta reilusti, että menee kapeiden housujenkin kanssa ja sitten taas resorin sisään kääntämällä kelpo farkkujenkin kanssa käyttää. Hihat tuollaiset hiukan ylipitkät, resoreilla. Malliltaan mukavan väljä ja rento. En halunnut tähän mitään ylimääräisiä krumeluureja kuosin voimakkuuden takia, taskut kuitenkin piti saaha.

Isäntä kovasti tykästyi näihin meidän perheen "tyttöjen" huppareihin ja onkin pikku-neidille nyt oma-aloitteisesti kaapista päälle kyseisen hupparin kaivanut useampaan kertaan :)  Nämä siis olivat tosiaan ensikosketus neulosten ompeluun ja täytyy kyllä sanoa että ainakin näin yhden käyttökerran kokemuksella mukava materiaali myös päällä .

Ötökät selätti viimeinkin ompelutauon!

Hektistä on arki täällä päässä edelleenkin...ompeluun ei jää aikaa eikä kyllä paukkujakaan, eikä kyllä ole ollut edes mitään mielenkiintoa istahtaa ompelumasiinoiden äärelle.

Esikoisen 5v. juhlat kun saatiin juhlittua, niin Majapuulta aikaa sitten tilattu ötökkä-neulos alkoi polttelemaan näppejä. Halusin todenteolla päästä kokeilemaan minkälaista on neulos ommella ja työstää...ja pakko sanoa, olen vaikuttunut, tosi kiva matsku ommella!

Leikkelin kauhealla kiireellä itselleni hupparin ja neidille sitten suitsait sukkelaan tosi silmämääräisesti hupparin loppu kankaasta, hupunkin piirtelin lennosta ja...

...tuli sitten ihan hiukan arvioitua tuo koko väärin :)

Tuli siitä huppari...joka on sopiva ehkä joskus hamaassa tulevaisuudessa. Mutta nyt on ainakin vaatteella pitkä käyttöikä, kun alkuun voi olla hiharesorit käännettynä ja vaate mallia huppari-mekko :)

Tarkoitus oli siis tehdä ihan tavan huppari...

...mutta lopputulos olikin jotain muuta...

Oma hupparikin valmistui resoreita vaille valmiiksi ... kerrassaan tehokkaasti käytetty 2,5 tuntinen pikkuneidin päiväuniaika...

Kyllä; se on PINKKI...!!!

Halusin kokeilla itselleni hupparin tekoa (jollain muullakin kuin Onioniin lisätyllä hupulla)...Ottobressä 4/2013 oli Pentagram-huppari josta päädyin ottamaan mallia omaan versiooni.

Hupparista tuli PINKKI (joka ei kyllä ole ikinä mun vaatekaappiin istunut) mutta kun se oli ainoa college jota tähän hätään kaapissa sattui olemaan. Tuokin college on aiemmin ollut vaaleankeltainen, joku ikivanha perintöpala, jonka olen värjännyt pinkiksi ajatuksena harjoitella neidille jonkun sortin haalarin tekoa...kyllä siitä vielä neidillekkin jäi riittävästi :)

Koska tuo maaginen pinkki ei tosiaan ole ihan meikäläisen lemppariväri, niin koitin lisätä mustaa niissä määrin kun se nyt helposti onnistui.

Muutoksena kaavaan siis tein erilaiset taskut ja vuoritin hupun, enkä myöskään kantannut huppua resorilla vaan käänsin tuon vuoritrikoon näkymään hupun reunassa kuin olisi sillä kantattu, sekä laitoin resorit hihansuihin. Helmaan pituutta lisää 13cm sisälsi käännevaran ja hihoihin lisää 5cm + resorit. Kokona 170cm ilman s.varoja.

Jotain extraa piti vielä saaha, niimpä tursotin suoraan kankaalle muurahaisen muotoon Marabun transfer-textil-coloria, joka on siis tarkoitettu ensin kalvolle tehtäväksi ja siitä siirrettäväksi vaatteeseen. Mulla ei kuitenkaan nyt niitä tuohon passaavia kalvoja ollut ja tavalliselta kalvolta tuo ei näköjään irtoa, siispä kaksi muurahaista päätyi roskikseen, täytyy niitä vielä pari tehdä lisää puseroon kävelemään jahka ennättää...

Muurahainen on tässä kuvassa vielä silittämättä, pinta muuttuu hieman sileämmäksi silityksen jälkeen...

Uuden oppiminen on ihan huikeeta :)

Otin taas itseäni niskasta kiinni ja päätin opetella vetoketjun ompelun joustavalle kankaalle ja samalla tein myös elämäni ensimmäisen vetoketjullisen hupparin ja vielä kokonaan vuoritettuna. Monta uutta asiaa siis kerralla :)

Kaavapohjana hupparille käytin Be Carefull Out There-hupparia (leveys 110cm, pituus 116cm) leikkelin vaan etukappaleen kahdesta osasta kun tässähän oli oikeasti vain lyhyt vetska, saumanvaroja en lisäillyt.
Ohjeistusta ompelujärjestykseen katsoin TOSIMUMMO:n blogista (josta löytyy muuten myös monta monituista muuta hyvää ompeluohjetta!!).

Koska tämä oli taas ensimmäinen vetoketju-vaate sarjassaan enkä luonut tapani mukaan onnistumiselle kovinkaan suuria oletuksia, en lisäillyt huppariin mitään ylimääräistä esim. taskuja (jotka näin jälkeenpäin olisivat olleet kiva lisä...) myöskään kuvioiden kohdistamisiin en luonut ajatustakaan (harmittaahan se näin jälkeenpäin vaatteen valmistuttua) :)

Housut ovat joku oma piirtely muutamasta kaavasta ja ovat mallia : pitkäjalkainen ja äärimmäisen rimppakinttuinen lapsi. Näyttivät valmistuttuaan uhkaavasti siltä että ovat pojalle liki legginssit, mutta.... uskottava se on, ettei tuolle kukkakepille kapeatkaan housut ole tiukat :) Housuihinkaan en lisännyt taskuja, vaikka ne ilmettä toisivatkin niin loppupeleissä ne ovat kuitenkin turhat (ainakin vielä...) lahkeisiin koitin saada pituutta niin reilusti etteivät ole heti lyhyet. Ja resorit lahkeisiin, jotta on talvea ajatellen helppo saada sukanvarren sisään tungettua.

Ostin muuten paikallisesta ompelukoneliikkeestä ihan loistavaa tukikangasta, se oli sellaista kankaista, ei kuituista niinkuin aikaisemmat minulla olleet. Hintakin oli toki suolaisempi, mutta sen avulla vetoketjun ompelu sujui ilman turhia purkamisia ja kupruiluja.

Ensimmäinen kommentti pojalta oli, että päällinen olisi pitänyt olla raidallinen ja vuori "pöllöinen", mutta onneksi kuitenkin kelpasi lopulta laittaa päälle.

Näin jälkeenpäin harmittaa kovasti kun vaate muuten onnistui, mutten sitten ompeluvaiheessa luonut ajatustakaan kuvioiden kohdistamiselle :(

Voihan huppu!

Sain perjantaina käsiini tämän erään ompeluryhmän kanssa teettämämme Kortteli-trikoon. Kuosin on meille suunnitellut Sanni Takkinen. Kuosi on mielestäni ihan huikea, valmiina vaatteena kuitenkin hieman arveluttaa tuo valkoisen määrä, joten voi olla että valmis ompelukseni päätyy vielä värikylpyyn. Myös musta väri nukkaantui melkoisen paljon jo ekassa pesussa, mutta en anna sen häiritä, koska tykkään kuosista kovasti, kiitos siis Sanni Takkiselle, Keskisen Uudenmaan Ompeluryhmälle (ja oli siinä muutama muukin ompeluryhmä mukana, jotta saatiin tarvittavat metrimäärät täyteen) sekä Royal-tuotteelle, joka lähti kangasta meille teettämään.

Minulla oli alusta asti selkeä visio, että haluan tästä kankaasta jonkin sortin hupparin itselleni, mutta koska sellaista kaavaa ei nyt tietenkään käsillä ollut (kun heti piti päästä ompelemaan) niin piti soveltaa valmiista jo hyväksi havaitusta kaavasta.

Kaavapohjana toimii siis taas Onion 2035 (tykkään yksinkertaisesti käyttää rentoja tunikoita) lisäsin hihoihin pitkät resorit ja korkeakauluksisen hupun, enkä tehnyt lainkaan poikkileukkausta rinnan alle, koska halusin säilyttää kuvion ehjänä. Eniten aikaa tuhraantui kaavojen asetteluun kankaalle, koska halusin kohdistaa kuviorivit jatkumaan samassa linjassa myös takakappaleella. Ja hupun piirtämiseen...tää oli nyt toinen tekemäni huppu trikoovaatteeseen. Valmista suoraan passaavaa kaavaa ei ollut joten piirtelin hupun todellakin summissa kaula-aukon mukaan. Ihan ei tullut sellainen kuin kuvitelmissani, tarkoitus oli, että kaulus olisi ollut vielä korkeampi (mutta eipähän ainakaan nyt ahdista) ja huppu jäi myös turhan pieneksi, päähän mahtuu kyllä hyvin, mutta olisi saanut roikkua selässä hieman enenmmän.

Huppu mahtuu hyvin päähän vaikkakin olisi saanut "roikkua" enenmmän niskassa